Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Toiselle taloudellinen riippumatomuus on sitä, että saa minimielintasonsa pidettyä yllä. Elää säästeliästä elämää ja elämässä on paljon vapaa-aikaa. Toiselle taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa, että elää yltäkylläistä elämää. Voi toteuttaa haaveita, lentää ympäri maailmaa ilman taloudellisia huolen häiviä. Tehdä mitä huvittaa ja silti talous on kunnossa. Taloudellista riippumattomuutta on myös kaikki tuolta väliltä.
Minulle taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että en enää ole mitenkään riippuvainen työpaikasta tai palkkatuloista. Vakituisesta työpaikasta irtisanoin itseni yli 5 vuotta sitten. Huomasin, että en enää tarvinnut työpaikasta saamaani palkkaa. Palkka jäi aina ylimääräiseksi rahaksi. Joten aloin kyseenalaistaa, että miksi käydä 8 tuntia päivässä töissä, kun päivän voisi hyödyntää paljon paremminkin (saada enemmän `palkkaa` vähemmällä työtuntimäärällä).
Nykyään pääoma tekee töitä, kun minä olen vapaalla. Tuloni ovat lähtöisin pääomasta (pääomatuloja tai firmani kautta palkkatuloa pääomastani). Lisäksi teen jonkun verran harrastukseksi yritykseni kautta töitä. Näistä harrastustöistä tulevaa korvausta en tarvitse ollenkaan elämiseen. Mutta olen huomannut, että niitä on kiva tehdä, kun ne ovat kuin extraa win-win tilanteessa, jossa itse saan määritellä mitä teen ja miten paljon teen. Tämä sopii hyvin prioriteetteihini, sillä haluan olla lasten kanssa kotiäitinä.
Olen pohtinut paljon, miten olen saavuttanut näin hyvän erikoisaseman. Jos joku olisi kertonut kymmenen vuotta sitten, että minulla tulee olemaan näin hyvä tilanne (elää täysin `pääomatuloilla`, saada olla kotiäiti ja saada tehdä lisäksi harrastujuttuja, josta vielä maksetaan), en olisi uskonut.
Olen päätynyt, että minulla tilanteeseen on eniten vaikuttanut (maltillinen) velkavipu. Ilman velkavivun tuomaa tuottoisuusbuustia, en olisi saavuttanut näin hyvää taloudellista asemaa. Toki kokonaisuuteen ovat vaikuttaneet muutkin seikat, kuten korkojen alhaisuus ja otollinen sijoitusajoitus. Mutta isoin tuotto-onnistuminen on tullut, koska olen tuurilla tajunnut käyttää velkavipua hyväkseni. Laskin velkavipua paljon laskelmissa, ja päädyin aina, että velkavipu edistää taloudellista riippumattomuutta. Vasta kun sain omaan todelliseen kohteeseen bulletlainan, ymmärsin velkavivun todellisen tehon.
Pitkään minulle oli asuntosijoituksiin todella maltillinen 34 % velkavipu. Pidin lukua liian pienenä. Minulla on tällä hetkellä velkavipu 40,6 %. Omaa sijoitus pääomaa minulla on 684.000 euroa ja velan kanssa kokonaissijoitusvarallisuus on noin 1.151.000 euroa. Velkaa minulla on 467.000. Se on kyllä hurja summa.
Pitkään minulle oli asuntosijoituksiin todella maltillinen 34 % velkavipu. Pidin lukua liian pienenä. Minulla on tällä hetkellä velkavipu 40,6 %. Omaa sijoitus pääomaa minulla on 684.000 euroa ja velan kanssa kokonaissijoitusvarallisuus on noin 1.151.000 euroa. Velkaa minulla on 467.000. Se on kyllä hurja summa.
Uskaltaisinko ottaa uudelleen saman verran lainaa, jos olisin vielä projektini (taloudellinen riippumattomuus) alussa? Ainakin laskisin lainani tarkasti. Mistä saisin edullisimman lainan? Mitkä olisivat lainan kulut? Millainen lainakokonaisuus olisi taloudellisesti kannattavin? Lisäksi toivoisin, että tekisin ensimmäiset sijoitukset yhtä hitaalla aikavälillä kun olen nyt tehnyt. Näin olen pienentänyt riskiä.
Toki taloudellinen riippumattomuus on mahdollista saavuttaa ilman velkaa. Silloin matka kohti taloudellista riippumattomuutta on hitaampi ja ehkä riskittömämpi. Mutta mikä riski on sen arvoinen, että lopputuloksen saa aikasemmin? Minä olen ollut asuntosijoituksissa maltillisen velkavivun kannattaja. En suosittele kenellekään lainan ottamista, mutta laskelmia kannattaa aina tehdä eri vaihtoehdoista.
*
Avaa tili ja hyödynnä tarjous








