Mikä dilemma sai minut ajattelemaan asuntosijoittamista pääsijaisena tulonlähteenä?
Minusta oli tullut sattumalta asuntosijoittaja (koska en halunut myydä omaa asuntoani Lapista ja työpaikkani on etelässä). Vaikka alku olikin ihan sattumaa, opin aika nopeasti asuntosijoittamisen säännöllisen vuokratulon osana varallisuuden kartuttamista. Sain palkastani jo säästöön paljon, mutta palkan lisäksi minulle tuli tilille ns. toinen palkka vuokratuottona.
Hoitovapaan jälkeen olin taloudellisesti aivan hukassa (positiivisesti), kun palasin työelämään vakituiseen virkaani. Olin tottunut elämään pienillä tuloilla (opiskelin hoitovapaalla ja käytin hiukan aiempia säästöjäni) ja siten toki myös pienillä menoilla. Minulle iloa ei tuonut uusi kulutustuote. Halusin olla lapsen kanssa paljon kotona. Minulle positiivinen arvo on olla kotiäiti ja arvostin (ja arvostan) kovasti lapsen kotihoitoa. Lisäksi nautin suunnattomasti kiireettömästä lapsiperhe kotiarjesta. Töihin palattuani huomasin, että palkastani jää reippaasi yli 50 % säästöön ja lisäksi sain säästöön ns. ylimääräiset vuokratulot.
Yhtälö oli vaikea hyväksyä. Lapseni oli päivähoidossa, kun minä kävin töissä, että saan elätettyä perheeni. Mutta palkkaan suhteutettuna minulla jäi helposti esim 80 % palkasta käyttämättä (palkan säästöosa ja vuokratuotto). Yhtälö oli vaikea hyväksyä. Punnitsin, että miksi käyn töissä? Ajatus siitä, että voisin olla kotiäiti ja rahoittaa osittain kotona olemisen vuokratuloilla alkoi voimistua. Tein jälleen laskemia. Tein erilaisia skenaarioita.
- Missä haluan asua? Asumisen hinta on esim pääkaupunkiseudulla aivan erilainen kuin Lapissa.
- Mitä haluan päivisin tehdä? Tykkäsin kovasti työpaikastani ja halusin rohmuta siinä koko ajan lisää vastuuta. Lopulta sain sen minkä halusin. Minulla oli yli 100 alaista.
- Mitä en halunut päivin kokea? En halunut, että lapseni joutuu olemaan päiväkodissa.
Päädyin siihen, että vaikka tykkään paljon työstäni, sen tuoma positiivisuus ei riittänyt korvaamaan sitä aikaa, jonka lapseni joutui olemaan päivähoidossa. Koin, että minä olen väärässä paikassa.
Yhteiskunnassamme normaalia on se, että pienten lasten vanhemmat menevät töihin ja lapsi menee päivähoitoon. Joillekin tuo yhtälö voi toimia, mutta minä kyseenalaistin ja yhä kyseenalaistan koko yhtälön. Varsinkin, kun taloudellisesti ymmärsin, että minun on myös mahdollista valita toisin. Minulla oli säästöjä ja lisäksi sain kuukausittain säästöön noin 80 % palkastani.
Perimmäinen kysymys tietenkin oli, että mikä tekee minut onnelliseksi? Minut teki silloin ja tekee vieläkin suunnattoman onnelliseksi ihan perus lapsiperheen arki. Haluan itse hoitaa lapseni ja halusin olla lasteni kanssa kotona. Läsnä. Lähellä.
Asuntosijoittaja yhtälön valitsemista helpottivat monet tekijät. Yksi tekijä oli se, että olin jo ennen elänyt hoitovapaalla pienillä menoilla ja se ei mitenkään vähentänyt onnellisuuttani. Olin jo kokeillut, miten asuntosijoittaminen toimii. Minulla oli myös aina mahdollisuus palata takaisin työelämään (olin arkkitehdin tutkinnon lisäksi opiskellut oikeustieteen maisterin tutkinnon).
Eniten `pelkäksi` kotiäidiksi jättäytymistä tuki kuitenkin se, että tuntien itseni tiesin, että tarvitsen pelkkien lapsien seuran lisäksi jotain älykästä mietittävää. Minulle aivojen alykkäänä jumppana toimi sijoittaminen. Ennen kaikkea asuntosijoittaminen. Asuntosijoittaminen on aivan mahtavan kiehtova aihepiiri ja sitä voi koko ajan laajentaa ja sen ymmärrystä voi kehittää.
Voisko sijoittaminen olla sinulle pääsääntöinen tulonlähde?
#sijoittaminen
#asuntosijoittaminen
#osakesijoittaminen
#säästäminen
#palkkatyö
#kotiäitiys
Ota seurantaan myösBlogi https://puolimiljoonaapaaomaa.blogspot.com/
Youtube https://www.youtube.com/channel/UC84AgT_R1AP28WKBfnneIFw
Instagram @puolimiljoonaapaaomaa Kiinnostaako yhteystyö? Laita sähköpostia puolimiljoonaa.paaomaa@gmail.com Mainostajille https://www.youtube.com/watch?v=JoCe27YB5hI
