NAINEN BLOGIN TAKANA


Olen Kirsikka. Olen arkkitehti, oikeustieteen maisteri, yrittäjä ja taloudellisesti riippumaton suurperheen kotiäiti. Bloggaan harrastukseksi säästämisestä, sijoittamisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta. Tavoitteeni on, että minulla on omaa pääomaa miljoona euroa 1/2026.

Olen suurperheen äiti. Haluni säästää ja sijoittaa saivat lisäpontta siitä, kun tajusin, että haluan olla lasteni kanssa kotona. Minä arvostan lasten kotihoitoa ja minulle oli selvää, että haluan itselle ja lapsille laatuaikaa niin, että voin mahdollistaa lapsilleni kotihoidon. Tämä ei ole mikään uhraus, kärsimys tai väliaikainen joustokysymys. Pelkkää omaa luksusta! Olin ollut työelmässä valmistumisen jälkeen ja alkanut miettimään 'työelämän järkeä'. Minulla jäi palkasta osa aina käyttämättä (sain huomaamatta säästöön) ja tajusin että haluan mielummin enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän palkkaa. Halusin olla taloudellisesti riippumaton. Työpaikasta vapaa-ajan kaupankäynnin jälkeen ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen aikoihin halusin lapsia, paljon.

Olen ennen ollut erikoisen kiinnostunut kaikenlaisista laskelmista. Taloudellisen riippumattomuuden saavutin tekemällä monella tavalla erilaisia laskelmia, miten voi saavuttaa minkäkin tavoitteen. Laskelmat olivat harrastus. Tavoite oli saavuttaa taloudellinen riippumattomuus noin kymmeneen vuoteen. Kun TAVOITE oli päätetty, ryhdyn toteuttamaan suunnitelmaani. Keinona minulla olivat lähinnä säästäminen ja asuntopuolen sijoitukset. Tuona aikana opiskelin myös lisä korkeakoulu tutkinnon, jolla sain 'älykkyyttä' lisää sijoituksiini. Tavoite on nyt suunnilleen saavutettu. Olen jättäytynyt pois vakituisesta työpaikasta. Olen perustanut yrityksen (lähinnä laskin, että verotus hieman edullisempi tätä kautta). Olen kokopäiväinen 'vapaaherra'. Toki en ole päässyt irti talouden seuraamisesta. Yritän kuitenkin laskea että aikani ei kulu vaan laskelmiin vaan tähtään että talouteen saa mennä noin 5 h viikossa. Yritän tehdä mahdollisimman vähän 'töitä', vaikka joskus vähän lipsahtaa työntekoon, kun aiheet ovat niin mielenkiintoisia. Mutta tavoite on nyt tuo 5 h per viikko. Tämän blogin pyöritystä en laske alkuvaiheessa ainakaan töihin, koska tämän tarkoitus on vaan motivoida itseäni ja nyt koen tämän harrastukseksi.

Kuka on Puoli miljoonaa pääomaa bloggari?

Minulla on myös paljon muita kiinnostuksen kohteita kuin talouteni.

Yhdistä pienet lainat ja säästät. Yhdistä erilliset lainat ja säästä. Lyhennykset alkaen 26.5€ / kk. Voit yhdistää lainat hakemalla Fixuran kautta vertaislainaa ja maksaa kaikki pienemmät isokorkoiset lainasi kerralla pois. Hae nyt! *

Miten säästäminen ja sijoittaminen alkoivat?

MeNaiset lehden henkilöhaastattelu Puoli miljoonaa pääomaa bloggarista.

Op median haastattelu löytyy täältä.

Olen yrittäjä, sijoittaja ja suurperheen kotiäiti. Haluan olla supertehokas ja jättää aikaa vaan olemiseen. Vapaa-aika, luovuus ja vaan oleminen ovat luksusta. Voiko suurperheen äiti rikastua? Voiko naisen varallisuus kasvaa 'itsestään'? Estävätkö lapset vaurastumisen? Loppuuko älykkyys Piltti-purkin avaamiseen? Voiko olla jopa niin, että lapset saavat aikaan vaurastumisen? Minä ainakin uskon, että voin vaurastua ja siihen ovat vaikuttaneet suureksi osaksi lapseni. Olen priorisoinnut. Minulle vaurastumisen ensiaskeleet ovat viitoittaneet halu saada lapsia ja lapset. Halusin säästää/sijoittaa, että saan olla lasteni kanssa. En tyytynyt keskinkertaiseen, motivaationi oli keskinkertaisuuksiin liian kova. Halusin kaiken. Nyt olen maailman onnellisin juuri tähän minun 'kaikkeen'. Lisäksi yrittäjyys räjäytti potin.

Tässä blogissa käsittelen oman varallisuuden kehittymistä.

Blogiteksti on päivitetty (päivitykseen johtanut teksti löytyy täältä). 

MeNaiset lehden haastattelu löytyy täältä tekstistä (tällöin blogi oli vielä anonyymi). 

Ota seurantaan myös

Blogi  
https://puolimiljoonaapaaomaa.blogspot.com/

Youtube 
https://www.youtube.com/channel/UC84AgT_R1AP28WKBfnneIFw

Instagram 
@puolimiljoonaapaaomaa

*


*  Lainaa 10 000€ asti Hae lainaa minkä verran tarvitset, lyhennys alkaen 26.5€ / kk. Saat itse päättää lainakorkosi. Autamme sinua saamaan edullisimman lainan. Täyty ilmainen hakemus nyt! *

16 kommenttia :

  1. Mainitsit kuvauksessa tavoitteesi saavuttamisesta seuraavaa: "Tavoite on nyt suunnilleen saavutettu. Olen jättäytynyt pois vakituisesta työpaikasta.". Voisitko kertoa hieman minkälainen tapahtuma töistä pois jättäytyminen oli ja mitä ajatuksia ja pohdintoja siihen liittyi? Itse ainakin kuvittelen että kun joskus saavutan pisteen jolloin töistä pois jättäytyminen olisi mahdollista, niin päätöksen tekeminen ei tule olemaan helppa. Saahan yhdellä lisätyövuodella aina kasvatettua omaa bufferiaan ja sijoitusten tuottoa, ja sama seuraavana vuonna, ja seuraavana, jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla töistä irtautuminen oli hyvin kivuton. Huomasin vaan, että en tarvitse enää palkka rahoja. Aina kuin sain palkan niin otin siitä enää käyttöön esim 20%. Sitten mietin, että mikä järki tässä on. En halunnut varallisuutta sen takia että saan kasvattaa pankkisaldoa (sijoituksia). Mietin, että mielummin irtisanoudun vakituisesta työpaikasta ja jään miettimään saisinko lisäajalla jopa lisätuottoja jo olemassa olevista sijoituksista. Minulla tavoite oli vapaa-ajan ostaminen, siihen olin säästänyt.

      Poista
  2. Mitenkä työkaverit ja läheiset tuolloin päätökseesi suhtautuivat?

    Mainitsit, että tuossa irtaantumisvaiheessa käytit kuitenkin edelleen 20% palkastasi kuukausittain. Kun töistäjättäytymisen seurauksena tämä ei enää ollut mahdollista, niin jouduitko alkuun leikkaamaan kulutustasoasi pärjätäksesi sijoituksilla?

    Entä koitko minkäänlaista pelkoa siitä, että jos tuotot jäävät tulevina vuosina aiempaa pienemmiksi, niin joutuisit palaamaan takaisin sorvin ääreen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin perustanut yrityksen puolivuotta - vuoden aikaisemmin. Se varmaan helpotti selittämistä (tai tarvetta selittää ratkaisuani minulla ei edes ollut). Yleensä ihmiset eivät ymmärtäneet, että voin elää ilman töitä (siis että elän pääomatuloilla). Tällaisille ihmisille sanoin, että jäin yrittäjäksi. Vieläkin enemmistö tuttavistani ajattelee, että saan tulot yrittäjänä. Se että saan passiivista tuloa yritykselleni tai henkilökohtaisesti itselleni, on aika vieras malli ymmärtää meidän kulttuurissa. Minulle ratkaisu oli niin helppo, kun vaan voi olla. Ei minulla ollut silloin eikä ole nyt tarvetta selittää mitään.

      Ja ei minulle mikää kauhu ollut silloin tai nyt paluu sorvin ääreen. Minulla vaan ei ollut enää taloudellista tarvetta olla sorvin ääressä. Tilalle sain vapaa-ajan.

      Enkä olen joutunut mistään nipistämään. Rahani ovat aina riittäneet siihen mitä olen halunnut. Mutta toki en ole ostanut mitään, mihin minulla ei ole varaa. Suhteutan menoni tuloihini. Helppoa. Teen mielummin ensin työn ja tuhlaan sitten. Eli aika monesti en halua myydä vapaa-aikaani ja ostaa jotain 'johon minulla ei ole varaa'.

      Poista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa. On vielä aikaa että tuo tulee itselle eteen (nopeimmillaankin 10 v.). Jopa onnekseni niin, koska tykkään työstäni. Lomien jälkeen on mukava palata töihin. Siksi välillä jo miettiikin, minkälaisen sopimuksen sitä saisi aikaiseksi työnantajan kanssa, kun saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Toisaalta ei halua kokonaan jättäytyä pois, mutta täysipäiväinen työntekokaan ei kyllä enää maistuisi siinä tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin välillä 3 päiväisellä työviikolla. Sekin on kyllä hyvä ratkaisu.

      Poista
  4. Kiitos blogista, tosi mielenkiintoinen blogi ja myös tämä keskustelu.
    Mulla itselläni nyt 2.5M€ nettosijoitusomaisuutta ja ikää 51v ja olen juuri tuossa pohdintapisteessä.
    Työssä pörssiyhtiössä on alkanut yhä useammin jurppimaan viime aikoina lisääntyneet täysin turhat, mutta silti poskettomasti aikaa vievät velvollisuudet. Mutta toisinaan työ on edelleen hyvin motivoivaa ja jouten en myöskään osaa olla.
    Olen kahden lapsen isä ja ehkä vähän huvittavaa, mutta haluan myös antaa lapsille esimerkkiä työteliäisyydestä. Siksi tuntuu vieraalta sanoa lapsille että lähdin töistä vapaaehtoisesti kun ei tarvitse (?) enää olla jos vähän säästetään menoissa. Ehkä siihen voisi juuri käyttää tuota yrittäjyyttä, minulla on juuri perustettu sijoitusyhtiö. Tosin siinä ei ole mitään merkittävää määrää varallisuutta, joten jos aikuisille sanoo olevansa yrittäjä niin kyllä ihmettelevät. Lyön vetoa että moni katsoisi uteliaisuuttaan kaupparekisteristä minkä kokoinen tase firmalla on (ei juuri minkään).
    Mutta toisaalta koko tämä sosiaalisen stigman pohdiskelu on aika hupaissa. Eihän se koko asia kenellekään kuulu.
    Vielä tsemppiä omalla polullasi, hienoa että olet uskaltanut tehdä päätöksiä.
    t. Minimoguli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minimoguli kiitos kommentista.

      Ehkä alkuun saatoin ajatella mitä muut ajattelevat ratkaisustani, mutta nyt minua ei ollenkaan huoleta, mitä minusta ajatellaan. Itse olen ylpeä ratkaisustani. Itse itseni elätän omilla aiemmilla säästöillä/sijoituksilla. Kukin tekee tavallaan. Muiden mielipide ei vaikuta yhtään.

      Sinulla on mahtava sijoitusomaisuus. Onnittelut.

      Minä en missään tapauksessa koe, että näytän jälkikasvulle 'ei työteliäisyyttä'. Itse haluan opettaa, että kannattaa ajatella omilla aivoilla ja tehdä ehkä hieman eritavalla kuin toiset (muuten saa keskivertotuottoa). Haluan opettaa, että kun saat palkkaa tietyn määrän (ihan sama mikä tämä määrä on), josta kulutat vain 50% ja loput 50 % jää silloin sijoittamiseen. Näin mahdollistat vähän ajan kuluttua sijoitusten kasvaessa taloudellisen riippumattomuuden (jossa säästämäsi/sijoittamasi raha tekee töitä).

      Minun taloudellinen riippumattomuus on mahdollistanut minulle ajan olla jälkikasvun kanssa. Ihan oikeasti olla ja nauttia! (Lue! Ei olla koko ajan töissä ja säästää siellä rahaa että saa 'ostettua' vapaa-aikaa ja kyseisenä vapaa-aikana olla kalliilla matkalla). Minä tykkäsin töistäni, mutta en kokenut enää tarvetta käydä töissä. En halunnut että olen kuten muut ja käyn töissä, koska muutkin käy. Eihän siinä ole mitään järkeä. Olen paljon arvokkaampi kotona kuin töissä. Yrittäjyys tuli tähän kuvioon vähän salaa. Mutta yrittäjyys on kyllä ehdottomasti minun juttu. Ihan huikea lisämauste elämään.

      Poista
    2. Eli nyt vaan laskemaan että paljonko on nykyisellään sijoitusvarallisuuden tuotto? Ja lisäksi laskemaan paljon on ns. pakolliset menot. Jos luvut ovat ovat lähelläkään niin päin että tuotto kattaa menot (kuten sinulla varmaan on), niin heti 'taloudellisen riippumattomuuden' ajatusmallia kokeilemaan. Ja jos yhtälö toimii hiukan menoja nipistämällä, niin ihan varmasti kannataa nipistää kulutuksesta. Ajatukset saa siivet!

      Poista
  5. Joo olenkin jo laskenut, kyllä menoihin riittää mainiosti.
    Täytyy vaan laittaa teflontakki päälle kaikkeen sosiaalisen paineeseen liittyen, uskonkin että se menee alun jälkeen nopeasti ohi.
    Olen sen verran ahne että kyttään vielä tulisiko tässä puolen vuoden sisällä jakoon vapaaehtoisia irtisanoutumispaketteja. Vähän sellaisia merkkejä on ilmassa.
    t. Minimoguli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sinulle sen paineen aiheuttaa? Elämä on ihanaa (painetyypeistä kannataa hankkiutua eroon)...

      Poista
  6. Onnea taloudellisesta riippumattomuudestasi! Toivottavasti itselläkin joskus, tosin nyt hyvin pullat uunissa. Kolme yksiötä Helsingistä ja ikää tulee tänä vuonna 22.

    VastaaPoista
  7. Miten olet ajatellut varautua talouskriiseihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitämällä velkavivun pienenä, niin korkojen nousu ei aiheuta stressiä nyt ja toivottavasti ei myöhemminkään. Eläisin ihan hyvin myös pienemmänkin pääoman tuotolla. Osaan suhteuttaa elämisen kulut omiin tuloihini.

      Poista
  8. Pörssisijoittaminen on nousukaudella ja varsinkin sen loppumetreillä aina muodissa. Nythän on ollut meneillään vajaan kymmenen vuoden nousukausi pörssissä ja monet, kuten itsekin uskon jo nousun kääntyneen laskuun. Oletko ajatellut, että nyt voidaan siirtyä noin kymmenen vuoden laskuun. Tällöin todennäköisesti yritysten maksamat osingot putoisivat murto-osaan. Sen jälkeen sinun olisi käytännössä mentävä töihin tai sitten alettava myydä pääomaan. Tietenkin jos miehesi on hyvin palkatussa työssä tätä ongelmaa ei ole.

    Toinen seikka, joka tuli mieleen. Sinulle ei nyt kerry eläketuloa. En tosin itsekään usko nykyiseen eläkejärjestelmään, mutta voit vaikka verrata nykyisten eläkeläisten saamaa eläkettä osinkotuloihin. Itsellä on sukulaisissa niitä, joiden eläketulo on erittäin pientä ja niitä jotka saavat suurta eläkettä. Näillä pienen eläkkeen saajilla on aika vaikeata taloudellisesti.

    Todella mielenkiintoinen blogi. Kiitos siitä

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentista.

    Voin mennä myös taloudellisesti riippumattomana töihin. Nyt voin valita mitä teen, jos haluan työelämään niin toki voin mennä. Minulla on töissä ollut aina kivaa. Mutta nyt yrittäjänä minulla on vielä vapaampaa. Nyt olen kokenut että yrittäjänä projektien teko on ollut luksusta, vaikka pääomasijoittamisella saan jo katettua elämisen. Minulle yrittäjyys on ollut kiva piristysruiske kotiäitiyteen. Ja tuo että pääoma voi tehdä siinä sivussa minulle töitä, on ihan parasta.

    Minä olen mielumminkin saattanut laskea niin päin, että sijoitusmassan tuottama lisä on loistava lisä pieneen eläkkeeseen. (Eläkejärjestelmä on nykyään kestämätön eli en usko että se voi kantaa samantyyppisenä tulevaisuudessa). Eläkejärjestelmän eläkkeelle en ole siksi laskenut mitään painoarvoa omissa laskelmissa.

    Säästäminen ja sijoittaminen kannattavat aina. Sillä voi juurikin varautua noihin sinunkin maalaamiin negatiivisiin tulevaisuuden oletuksiin (osinkotulot laskevat, eläkejärjestelmä ei toimi). En näe että tällä minun varallisuuden kasvatuksella ainakaan huononnan taloudellista tulevaisuuttani.

    VastaaPoista