Voisinko muuttaa pysyvästi ulkomaille?

Voisinko muuttaa pysyvästi ulkomaille?

Olen ollut reissussa kohta viikon ellen jo toistakin. Matkalla on aina ihanaa. Aurinko paistaa ja varjossa on leppoisan lämmintä. Merivesi on kuin maitoa ja uima-altaat jopa kuumia. Aivan ihanaa. Vaikka varjo ihminen olenkin. Kaikkialla on puhdasta. Kaikkialla on ihanaa ruokaa. Terveellistä. Ja jäätelöä. Voisinko jäädä tänne? Mietin tätä aina reissussa ollessani. Olisiko elämä näin luksusta jos täällä asuisi.

Katselen taloja 'sillä silmällä'. Mutta ei, en halua asumaan näihin taloihin. En halua vastuuta talosta ulkomailla. En jaksa huolehtia, että kuka puhdistaa uima-altaan. En halua huolehtia ulkomaan talo-omistusten koukeroista. Haluan täällä valmista. Myönnän jopa, että haluan ostettua hymyä. Minua jopa alkaa ahdistaa ajatus, että omistaisin tuossa rannalla olevan seuraavan luksustalon. Ihana uusi talo. (No ehkä siihen muuttaisin jos se jotenkin paikallisessa lottoarvonnassa minulle napsahtisi). Mutta näen silti punaista. Ostonappi ei ole lähelläkään. Toki en edes tiedä täällä talojen hintoja. Eikä ne minua edes kiinnosta. Pitäsikökään?

Lomalla haluan valmista. Haluan terveellistä valmista ruokaa. Haluan makunautintoja. 

Eli jos muuttaisin ulkomaille. Asumisen pitäisi olla järjestetty niin että kaikki kuuluu vuokraan (esim. kaikki ongelmatilanteiden ratkaisut, siivous...). Onkohan blogin pitäjä 'Eläkkeellä Thaimaahan' kirjoittanut asumisen kustannukset Thaimaassa, jossa asuminen on kokonaan järjestetty ulkopuolisen toimesta. Voisin jotenkin budjetoida ulkomaan vaihtoehtoa (jonka todennäköisyyden näen todella pienenä nyt). Käynpä katsomassa tuon blogin. Blogiyhteisö on kyllä mahtava!

Lue lisää... "Voisinko muuttaa pysyvästi ulkomaille?"

Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitaan kyseenalaistamista

Kirjoitin aiemmin alla olevan kommentin:

'Ja muistan kun joskus 10 vuotta sitten kaverini kertoi minulle, että tähtää mätkyihin verokorttinsa kanssa (kun se on lainaa siinä verottajalta) niin ajattelin että onko tuo kaveri ihan kunnossa. En vaan ollut silloin ollenkaan miettinyt/tajunnut asiaa, että voin rikastua korkoa korolle ilmiöllä. Samoihin aikoihin myös toinen kaverini kertoi että hänellä on sijoitusasuntoon lainaa ja mietin että onpas hän hölmö kun ei myy sijoitusasuntoa pois ja maksa oman asuntolainana velkoja vähemmäksi niin hänen ei tarvitse maksaa omasta asuntolainasta niin paljoa korkoa. Eli olen ollut silloin kyllä TOSI hölmö. Mutta ei minulle kukaan ollut tätä sijoittamisajatusta opettanut. Onneksi nuo jäi kytemään ja tajusin opetella korkoa korolle pääperiaatteet sekä tajuta että pienistä puroista kasvaa iso virta...'

Minulla tulos kommentissa ehkä kiteytyy se, että mistä minulla taloudellisessa riippumattomuudessa on kyse. Omien ajatusten kyseenalaistamisesta. Jos en ole lähtökohtaisesti ollut tuon älykkäämpi 10 v sitten, niin en kyllä käsitä miten olen näinkin pitkälle päässyt.

Ensin en kyseenalaistanut kaverieni ajatuksia vaan ajattelin opetetulla mallilla, että heillä ei oikein leikkaa. Opittu malli oli että ospiskellaan ja sitten mennään töihin ja palkka käytetään elämiseen. Ja hyvin menee loppu elämä. Töissä käyden ja kuluttaen. Jäin miettimään asiaa. Toisaalta kaverini olivat ihan älykkäitä niin jätin ajatukset muhimaan pariksi vuodeksi. Sitten uskalsin vasta kyseenalaistaa oman ajattelumallini. Olenko ollut koko ajan väärässä? Kyllä! Olenko se ollutkin minä jolla ei oikein leikkaa? Kyllä! Voinko tehdä asialle joitain että minäkin alan tajuta? Kyllä! Ja siitä se lähti. Jauhoin monia nykyään ihan itsestään selviä ajatuksia moneen kertaan ennenkin OIKEASTI ymmärsin. Mistä se pääoman tuotto tulee? Toki tajusin perusperiaatteet heti, mutta miten saan omalle pääomalle maksimaalisen tuoton minun aivokapasiteetilla. Se nyt vaan on pakko älytä itse (tai sitten maksat pari prosentti koko ajan pääoman tuotosta asiantuntijalle, joka ei mitenkään takaa että saa pääoman tuottamaan hyvin).

Lue lisää... "Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitaan kyseenalaistamista"

Verotuksella optimointi

Verotuksella optimointi

Minulla ei ole ollut tarvetta nostaa yrityksestäni palkkaa vielä tänä vuonna ja siitä syystä en ole laskenut verokorttini lukuja. Oikeilla luvuilla oleva verokortti on vielä hakematta. Se pitää täyttää netin kautta kunhan ensimmäinen palkanmaksu aika tulee.

Minä pyrin, että minulle tulisi 1000 - 2000 euroa mätkyjä aina verotuksessa. Silloin olisin omasta mielestä onnistunut lainaamaan valtiolta halvalla rahaa. Ja raha on sitä arvokkaampaa, mitä aiemmin sen saan käteeni (eli en halua lainata rahaani myöskään verottajalle eli maksaa veroja liian aikaisin). Tuohon -2000 euron optimilukemaan on kuitenkin vaikea päästä. Unohdan yleensä jonkun vähennysmahdollisuuden verokortti laskelmissani ja lopulta tulos onkin plus miinus nolla. 

Mutta optimi olisi ehdottomasti mätkyjä. Ei liikaa mätkyjä, että ne kykenee helposti maksamaan eikä veropäätöksen valmistuttua iske pakokauhu. Mutta ei myöskään liian vähän takaisin maksettavaa suhteessa oman talouden kapasiteettiin, koska silloin en olisi osannut 'lainata' fiksusti rahaa valtiolta.

Minä tähtään tuohon parin tonnin pelivaraan. 'Lainaan' sen valtiolta ja sijoitan kasvamaan tuottoa korkoa korolla ja kun maksun aika tulee niin minä olen saannut tuosta pääomasta rahallisen hyödyn. Hieman vaivaahan tästä laskemisesta on, mutta koska lasken sen kuitenkin verokorttia varten niin minusta verokorttilaksema kannattaa tehdä optimoiden


Miten sinä optimoit verotuksen?

Lue lisää... "Verotuksella optimointi"

Olenko pääomasijoittaja?

Olenko pääomasijoittaja?

Olen miettinyt, mikä minun statukseni nykyään on. 

En käy töissä, koska minulla ei ole tarvetta vieraalta tulevaan palkkatuloon. Jatkuvan työsopimuksen uskalsin irtisanoa kolmisen vuotta sitten. 

Saan osinko- ja palkkatuloja omasta yrityksestäni. Yritykseni vuokraa asuntoja ja saa hiukan alvillista tuloa. Olenko yrittäjä? 

Lisäksi saan hiukan henkilökohtaisia pääomatuloja, koska olen ostanut esim. osakkeet henkilökohtaisesti minulle, enkä yritykselleni. Olenko pääomasijoittaja?

Suurin osa tulosta on ehdottomasti pääomasta saatavia tuloja. Minulla on asuntoja ja saan niistä joko suoraan tai yritykseni kautta kuukausittaista kassavirtaa, vuokratuloa.

Yritykseni mahdollistaa tulojen muuttamisen pääomatulosta palkkatuloksi. 

Elämiseeni ei ole tarvinnut paljoa. Nostan yrityksestäni vain sen minkä elämiseen tarvitsen, muun tuloksen haluan jäävän yritykseen, koska en sitä tarvitse. Paperilla ja laskelmissa en osaa kuluttaa kunnolla. Esim rakas harrastuskin, vaikka se on kallis, ei maksa minulle mitään, vaan päinvastoin saan siitä tuottoa. Tämä kohta on kyllä luksusta. Yritykseni ostaa myös joitain teknisiä laitteita, joita tarvitsen yrityksen toimintaan. En todellakaan enää tuon jälkeen halua ostaa itselle samoja laitteita. En siis saa kulutettua edes kunnolla teknisiin laitteisiin. Ainoa mihin kulutan 'liikaa' on ruoka, mutta koska en ole ylipainoinen niin ei siihenkään maltaita saa uppoamaan. Nyt yritän kuluttaa matkusteluun, mutta olen niin kotihiiri että haluan että jos Lahden matkalle se on täydellinen eli siksi varmaan lähden harvoin matkalle. Kotonakin on kivaa. (Matka kyllä polttelee ja ostonäppäin on pohjassa). Mutta olen siis onneton kuluttaja ja törsääjä. 

Tuloni ovat hyvin epäsäännölliset. Toisaalta se ei ole aiheuttanut milloinkaan päänvaivaa tai stressiä. Ihan sama missä kuussa saan mitäkin tuloja, koska talouteni on paljon ylijäämäinen. Ylijäämä on voinnut olla noin 20000-50000 euroa vuodessa. Sen ylijäämän olen aina sijoittanut ja toivonut että saan kyseiselle pääomalle tuottoa.

Ehkä koen, että olen pääomasijoittaja? Talouteni pyörii kuitenkin olemassa olevan pääomani ympärillä? Siitä saan tuloni ja siitä saan lisäksi säästämällä rahaa lisäsijoituksiin.

Lue lisää... "Olenko pääomasijoittaja?"

Talousmentor?

Sijoitusmentor?
Minä olen ollut aika yksinäinen susi sijoitusasioissa. Olen voinut keskustella melkeinpä vain yhden ihmisen kanssa sijoituksista niin, että kerron kaikki luvut auki ja hän ottaa jotain kantaa, että mikä hänen näkemys on. Hän on entinen työkaverini joka sattumalta, hiljalleen muotoutui ystäväkseni. Hänellä oli pari sijoitusasuntoa ja siitä se keskustelu lähti. Hän myös opasti minut uudelleen osakkeiden maailmaan. Olen joskus nuorena ostanut ja myynnyt pari kertaa osakkaita, mutta aikuisiällä hän kertoi kokemuksiaan ja otin niistä kopin ja kokeilin osakkeita uudestaan. Olen yhä innoissaan myös osakkeista sijoitusmuotona, vaikka pääpaino onkin asunnoissa. 
Kotikasvatukseen ei kuulunut sijoittaminen, eikä vaurastuminen pääomatuloilla. Joten olen joutunut oppimaan nämä sijoitusajatukset ihan omatoimisesti.
Olen monesti miettinyt miten mahtavaa olisi jos minulla olisi sijoitusmentor käytettävissä. Luottohenkilö, jonka kanssa jutella sijoittamisesta. Mentor, joka olisi kenties samassa vaiheessa kuin minä tai jopa kokeneempi kuin minä ja osaisi kenties antaa näkemystä isommista kokonaisuuksista. Tai kokisin että saan luotettavan inspiraation. Sijoittamisessakin asenne on tärkeä.
Olen aika kriittinen kenen juttuja uskon. Ja myös siitä kenen juttuja jaksan kuunnella. En halua käyttää aikaani keskustelemalla 'sijoittamisasiantuntijan' kanssa, jolla ei löydy kompetenssia. Haluan näyttöjä. Toisaalta on todella vaikeaa löytää edes henkilö (ns. normaali elämästä) joka sijoittaa. Joten mentorin löytäminen on todella vaikeaa.
Onko sinulla joku jonka kanssa jakaa sijoitusonnistumiset / epäonnistumiset?

Lue lisää... "Talousmentor?"

Vuokranantajan painajaisvuokralainen?

Vuokranantajan painajaisvuokralainen?

Vuokraan yhtä asunto kalustettuna tai ilman. Asunto on hyvällä sijainnilla, joten se on ollut helppo vuokrata. Nyt syksyn opiskelijarallin jälkimainingeissa asunto on ollut erikoisen helppo vuokrata. Asunnossa on ollut kalusteet pari-kolme vuotta, koska kaikki edelliset vuokralaiset ovat halunneet vuokrata sen kalusteilla. 

Vuokralaiseksi valikoitui vieraspaikkakuntalainen, luottotiedot omaava, liikunta-alan opinnot aloittava opiskelija. Tarjoan kaikille aina asunnon näyttöä. Joskus on ollut myös kiireisiä vuokralaisia, jotka ovat heti ensi yhteydenottolomakkeella ilmoittaneet että ottavat asunnon ilman näyttöä. Silti suosittelen näyttöä, koska se on molempien etu, että vuokrattavan tuotteen laadusta on samanlaatuinen käsitys.

Tämä asunnon vuokralainen ilmoitti, että ei pääse asuntoa katsomaan. Kysyin olisiko joku tuttu joka voisi tulla paikalle näyttöön. Paikkakunnalla ei ollut tuttuja. Vuokralainen halusi tehdä vuokrasopimuksen näkemättä asuntoa. Vuokralainen oli kuitenkin vuokralaiskandidaateista kilteimmän oloinen (luottotiedot kunnossa, 30 v, ei tupakoi, ja kiltti opinainekin), joten minun kannatti vuokrata hänelle.

Vuokrasopimuksen ensimmäisenä päivänä sain todella kiukkuisen puhelun vuokralaisen äidiltä. Sain kuulla kunniani. Asunto oli likainen. Äiti oli joutunut konttaamaan lattian ja likaa oli ollut paljon. Sohvassa ei voinnut istua kun se oli niin saastainen. Asunnosta puuttui silitysrauta, lauta ja siivoustuotteet. Vain tiskiaine löytyi. Olin kuulemma huiputtanut hänen tytärtään vuokrasopimuksen teossa enkä ollut suostunut näyttämään asuntoa. Kaikkea muutakin viilunkia olin myös ennättänyt tehdä (avaimen luovutus kiireellä kirjaston edessä, vaikka soitin että sopiiko tapaaminen asunnolla, tytär oli juuri lukemassa ja halusi avaimen siihen oven eteen). Olin kuulemma jotenkin salaperäinen. Lopulta puhelu kääntyi siihen, että minulla on jopa niin ärsyttävä ääni, että vuokralaisen äitikin jopa kiukustuu siinä puhelussa (voin kertoa, että oli kiukustunut jo heti ensi sekuntista lähtien). Lopuksi vuokralaisen äiti irtisanoi vuokrasopimuksen. 

Tämä oli vihaisin puhelu ikinä.

Itse sanoin, että oikean irtisanomisen voi tehdä kirjallisesti esim sähköpostiviestillä. Minulle ilmoitettiin että irtisanominen kyllä tehdään. Asia selvä. 

Joitain ristiriitoja minulla on ollut ennenkin, mutta hyvin vähän. Ainakin kahdesti muistan saaneeni puhelun likaisesta asunnosta. Jossa esim miespuoliset vuokralaiset ovat jättäneet asunnon yleissiistiksi (ainakin minusta ihan perussiisti), mutta yleensä naispuolinen seuraava vuokralainen on soittanut siivonneensa asuntoa seuraavan päivän. Asia on ratkennut helpolla joiden kymppejen vuokranalennuksella. Muita ongelmia en taida oikeastaan muistaakaan. Pari kertaa olen saannut viesti jostain rikkinäisestä oven kahvasta tai pikkutuotteesta, johon olen kertonut, että maksan tuotteen kuittia vastaan mielellään. Yhtään kuittia en kyllä taida muistaa lopulta nähneeni tai maksaneeni.

On noita ristiriitoja varmaan kymmeneen vuoteen mahtunut, en vaan muista niitä.

Aloin miettiä, että ehkä tämä vuokraustoiminta ei sovi kaikille. Todella helposti mielensä pahoittavat ihmiset kyllä lyödään lyttyyn. Jos tuuri käy. Itseäni ei tällaiset puhelut haittaa. Olen palveluammatissa eli kestän kyllä kritiikin. Varsinkin kun sohva oli varmaan kärsinyt edellisellä vuokralaisella. Olin saanut siitä hyvän korvauksen vuokran muodossa. 

Soitin seuraavana aamuna suoraan vuokralaiselle ja ehdotin, että josko ostaisin uuden sohvan siihen, niin se olisi hänestäkin ihan hyvä ratkaisu. Ja annoin pari kymmentä euroa vuokranalennusta siivousvaivasta. Vuokralainen oli tosi kiva ja asia hoidettiin muitta mutkitta kuntoon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Lue lisää... "Vuokranantajan painajaisvuokralainen?"

Onko rikastuminen nyt helpompaa kuin ennen?

Onko rikastuminen nyt helpompaa kuin ennen? 

Olen syntynyt 70-luvulla. Vanhempani eivät ole kannustaneet minua mitenkään sijoittamisessa. Heille säästäminen on hyvä asia. Vanhempani näkevät sijoittamisen jotenkin huonona. Sijoittaminenhan on vaan seuraava älykkäämpi askel rikastumiseen. SÄÄSTÄMINEN - SIJOITTAMINEN - RIKASTUMINEN. Yrittäjyys esim. nähdään jopa jotenkin riistona (tätä en käsitä ollenkaan). 

Rahastosijoittaminen on jotain syystä ihan ok. Varmaan siksikin, kun se on kovien kustannusten takia lähes säästämistä. Lisäksi jokunen osake on ihan ok, mutta isompi osakeomistus ei enää olekaan. Yritysten omistaminen ei olekaan enää positiivista.

Mutta olen tullut myös siihen tulokseen, että onko sijoittaminen nykyään helpompaa ja se on kaikille mahdollista. Onko se ennen todellakin ollut vain 'rikkaiden' mahdollisuus? 

Nykyään kuka tahansa voi rikastua, säästämällä ja sijoittamalla säästöt. Onko tässä joku uutuus, joka on mahdollistanut toiminnan vasta nyt?

Toki sijoittaminen on helppoa, kun on netti. Osakesijoittaminen on todella vaivatonta. Tiedonetsintä on tosi helppoa. Laskelmaohjelmat ovat näppäriä. Asuntosijoittamisessa on mukana yhä sama vuokralaisen etsinnän vaiva. Mutta onko niin, että nykyään sijoittamisen voi tehdä todellakin melkein anonyyminä. Jos ennen piti mennä pankkiin osakkeiden ostoon, niin nyt riittää vain jos on pankkitunnukset. Ja tunnuksethan pitää antaa Suomen lain mukaan (lähes) kaikille. Helppoa ja anonyymia.

Vai onko vaan niin että nyt kaikki rikastuvat, kun sijoittaminen on niin helppoa. Jolloin lopputulos on, että kun kaikilla on 'rikkautta enemmän' niin kukaan ei ole 'rikas' vaan ostovoima pysyy kaikilla samoissa. Eli kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla.

Lue lisää... "Onko rikastuminen nyt helpompaa kuin ennen?"

Matkakuume, voiko sen selättää?

Hirveä matkakuume!

Olen ollut koko kesän kotona, kun kotona on ollut niin ihanaa. Ja toukokuun venynyt kolmen viikon loma myös innoitti kotoilemaan. No nyt se sitten hyökkäsi, takavasemmalta. Juuri kun olen ollut käyttökulujen kanssa kuukauden-pari ihan hyvin. Käyttökulut olivat touko- ja kesäkuussa aivan liian korkeat, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni. Heinäkuu sekä tämä alku elokuu ovat menneet hyvin rahankäytössä maltillisesti. Mieli on hyvä. Niin mitä, mitä! 

Hirveä matkakuume hyökkäsi. 

Ensi ajattelin, että jospa lähtisin keväällä matkalle. No koska kuume on kova niin mietin jo, että sopiihan tuo loma tähänkin väliin eli nyt syksyllä.

Matkan budjetti olisi 2500 euroa. Tiedän, että haluan todella hyvää ruokaa, hieman luksusta kaikkeen lomalla. Matkakohdettakaan en ole siis vielä valinnut, mutta parasta on vaan ottaa joku matka jonnekin. Sen hetken markkinoiden paras matka, parhaaseen hintaan. Aurinkoa (tai oikeastaa lämpöä, en tykkää olla auringossa, mutta varjossa lukeminen riippukeinussa on parasta), ruokaa, pimenevät illat, uimista, löllöttelyä kirjan kanssa ja harrastamista.

Nyt pähkäilen, että saanko aivojani narikkaan ja viivyteltyä tuota lomaa keväälle. Nyt polttaa kyllä niin paljon, että voisinhan ainakin katsoa matkavaihtoehtoja. Voisinhan?

* Matkakuume, mutta kohde puuttuu? Löydä matkakohteesi - Booking.com

Lue lisää... "Matkakuume, voiko sen selättää?"

Maailma on täynnä makeisia.

Maailma on täynnä makeisia.

Minulla on yksi suosikki yksiö keskustassa, jossa on ihan ylivoiman tuotto. Olen kirjoittanut sen tuotosta mm. täällä taloudellisen  riippumattomuuden todelliset luvut, käytäntö -tekstissä. No tuotto perustuu yksiön kovaan velkavipuun (vpo 53800, opo 13200), halpaan lainaympäristöön ja bullet lainaan (10 v. Bullet-laina). Tuottoprosentti on ollut 14 %. Opon tuottoprosentti on 71%. Minusta ihan hyvin kun asunto on tehty 80-luvulla eli ei suuria remontteja tulossa. Lisäksi asunto on vaan kaikkien suosikki. Jopa omani. Se vaan on hyvä. Vuokralaisia riittää ja he ovat valmiita maksamaan todella korkean hinnan. Ja minulle sopii myös lyhyempiäkin vuokrasuhde tähän kohteeseen, koska saan hyvän hinnan ja uusi vuokralainen on aina helppo saada.

Nyt samassa talossa on samanlainen myynnissä. Peilikuva. Tarjouskaupalla, hinta on 10000 euroa alempi nyt lähtiäisiksi kuin mitä minä maksoin kolmisen vuotta sitten.  Asunto on hiukka huonompi pinnoilta, mutta kyllä siitä kivan saisi. Pikkuisen maalia pintaan ja keittiönkaapistomaalaus ja asia olisi siinä. 

Taloyhtiössä on myös pari muuta asuntoa myynnissä, hiukka suurempi 'pikku kaksio' ja kolmio. Kaikkien hinnat ovat kohdillaan ja varmaan niissä olisi tinkimävaraa. Kolmion hinta laski juuri 12000 euroa. Voisin hyvinkin itse asua sen kolmion joskus. Se on kiva. Toki sitä kolmiota en osta kun sen tuotto ei voi olla niin hyvä kun noiden yksiöiden, mutta on sekin hyvä. 

Mutta kyllä on maailma taas makeisia täynnä. Varsinkin kun päässäni olen päättänyt seuraavan sijoituskohteen (uudiskohde rakennuttaminen). Ja nyt soluasunnon hintakin on tippunut sen 10000 euroa. Siitä kirjoitin täällä tekstissä 'Mihin hintaan kannataa ostaa sijoitus solu asunto?'

Markkinoilla vaan hinnat tippuu ja minä pöljä olen ajattelussani kiinni kannattamattomimmassa sijoitukseksessa (rakennuttaa uudiskohde ja saada samalla velkavipua isommaksi). Vaihtoehtona saisin ostettua velattoman suosikkiyksiöni (toki voin ottaa velkaakin) tai velattoman sijoitussoluasunnon (toki voin ottaa velkaakin). Olo on kuin pienenä karkkikaupassa. Miksi en osta noita molempia ja ota 50% velkaa, ja unohda koko rakennutus projekti? Käteistä minulla on jo se 79600 euroa. Nyt alkaa näköjään käteinen polttaa sormissa. Alanko olla asunnoissa yhtä huono kuin osakkeissa. Suunnitelmallisuus, suunnitelmallisuus..

Lue lisää... "Maailma on täynnä makeisia."

Tekeekö raha onnelliseksi?

Tekeekö raha onnelliseksi?

Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että rahalla ei saa onnea. Nyt olen kääntämässä kelkkaani. Kyllä turvallinen, ylijäämäinen talous antaa mielihyvää ja sitä kautta onnellisuutta. Ihan mielenrauhan. Ainakin minulle. En edes osaa kuvitella miten osaisin nyt elää vaikka opiskelijabudjettielämää, niin että minulla olisi vain se opintotuki ja ei muuta vararahaa. Olisin koko ajan miettimässä riittääkö raha. Sen sijaan en mieti että eläisinko opiskelijabudjetilla, tietenkin eläisin ja vielä ihan hyvää elämää kunhan tiedän että selustansa on turvattu. Olen turvallisuushakuinen ihminen ja olen onnellimmillani kun tiedän, että minulla on turvallista taloudessa huomennakin. Lisäksi olen mukavuudenhaluinen, en usko että saisin sellaista onnentunnetta kuin nyt jos kävisin säännöllisissä päivätöissä. Haluan saada elantoni pääomatuloista. Haluan, että pääomani tekee minulle töitä että minä saan olla vapaalla.

Mutta mikä olisi rahamäärä, että sen jälkeen en kokisi tulevani enää onnellisemmaksi? Voiko sellaisen rahamäärän määrittää?

Olisko se miljoona euroa? Jos minulla on miljoona euroa omaa pääomaa ja saan sille 8 % tuoton niin saan vuosittain 80000 euroa eli 6666 euroa kuukaudessa (bruttona). Tuo on kyllä jo sellainen summa, jonka luulisin takaavan maksimaalisen onnellisuuden taloudelliselta kannalta. En usko, että tulisin Suomessa onnellisemmaksi jos minulla olisi 2 miljoonaa euroa. Mutta jos halusin asua jossain kalliissa miljoonakaupungissa ydinkeskustassa niin eihän tuo silloin riittäisi mihinkään. Onnekseni en halua asumaan kalliiseen kaupunkiin. Ulkomaille voisin joskus muuttaa, mutta minulle varmaan kelpaisi joku edullinen lämmin kohde, joten tuolla päälle 6000 eurolla kuukaudessa uskon, että eläisin unelma ulkomaankohteessa ihan kivasti. En usko että tarvitsisin yli miljoonaa pääomaa. Ja tuo miljoonan euron antama tuottokin on jo niin suuri, että minulle taitaisi riittää vähempikin. 

Vai riittäisikö tuohon tämä minulla jo oleva 500000 euroa omaa pääomaa? Jos saan tuolle 8% tuoton niin saan vuodessa 40000 euroa pääomatuloja eli 3333 euroa. Tämä lienee siinä ja siinä. Elän tuolla, mutta en koe että olen varallisuuteni tien päässä. Eli lisäämällä pääomatuloja, uskon että tulen onnellisemmaksi.

Raha helpottaa elämää, kyllä se vaan niin on. On helppo hymyillä uudessa valoisassa kodissa jossa kaikki toimii (ja jos ei toimi niin sen saa rahalla toimimaan). Tilillä on puskuria. Sijoitukseni lainoitusaste on omasta mielestäni hyvä (tai no nyt se voisi olla korkeampikin, mutta seuraava iso sijoitus sitten tasaa senkin asian kuntoon). En ole joutunut ottamaan 'liian korkeaa' velkavipua, että saan parempaa tuottoa. Koen, että talouteni on sen verran ylijäämäinen, että rikastun koko ajan lisää koska voin koko ajan lisätä sijoitettavaa omaa pääomaa.

1. Jos pystyisin itse päättämään mikä rahasumma ei enää lisää onnellisuuttani, niin uskon, että se raha summa on puolen miljoonan ja miljoonan euron välillä, toki lähempänä miljoonaa. Mutta iskisikö sitten ahneus kun miljoonan rajapyykki olisi saavutettu? Haluaisinko vielä enemmän?

Lue lisää... "Tekeekö raha onnelliseksi?"