Ajattelun ja asenteen voima varallisuuden kasvattamisessa
Olen viettänyt tähän mennessä kivan kesän. Käytän todella vähän alkoholia. Välillä olin jopa absolutisti, mutta otan oluen tai viinilasin silloin tällöin. Opiskelijana alkoholi kuului aina illanviettoihin. Krapula, kerran vuodessa tai joka toinen vuosi, nyt ei ketään kaada, mutta isossa kuvassa alkoholin haitat ovat kyllä yhteiskunnallisesti merkittävät. Mutta nyt itse asiaan eli oikeaan asenteeseen, jolla saa varallisuuden kasvamaan merkittävästi. Minulla idean oivaltamiseen liittyy alkoholi.
Mietin mitä mielikuvilla saakaan aikaa. Minä juon aikuisena ruualla 'kivennäisvettä' (toki kotina tehtyä porevettä eli edullista). Kun olin nuori, minulle vapautta ja rikkautta edusti punaviinilasi kivennäisveden kanssa matkoilla ravintolassa syödessä. Raha oli sen verran tiukilla esim. opiskelijana, että olisin mielelläni jättänyt kivennäisvedet tilaamatta ja jättänyt senkin rahan viiniin. Mutta jotenkin ajattelin, että kivennäisvesi kuuluu rikkauteen (koska se oli kallista ravintolassa tilattuna ja lisäksi tykkäsin siitä ja minulla ei todellakaan ollut aina varaa kivennäisveteen). Nyt saan siitä aina itselleni positiivisen tunteen, että juon punaviiniä ja porevettä, vaikka siis punaviini puuttuu. Ihan käsittämätöntä. Olenko ehdollistunut 'kivennäisveteen' itseni kuten Pavlovin koirakokeessa koira?
Pavlovin koirakoe: 'Pavlov päätyi teoriaan koirakokeissaan, joista kuuluisimmassa soitettiin kelloa juuri ennen kuin jauhettua lihaa työnnettiin koiran suuhun. Aluksi koira ei erittänyt sylkeä ennen kuin se oli todella saanut lihaa. Kokeen edetessä koira oppi yhdistämään kellon äänen ja lihan, ja alkoi erittää sylkeä jo kuullessaan kellon äänen. Lopulta Pavlov totesi, että koira reagoi erittämällä sylkeä vaikkei ruokaa saanutkaan. Koira oli näin ollen ehdollistunut ärsykkeenä toimivaan kellon ääneen.'
Minulle pelkkä kivennäisvesi tuottaa vapauden ja rikkauden tunteen. Myönnetään, eihän tuossa ole mitään järkeä. Mutta ihan hyvä ehdollistuminen minulla. Voin samaistua myös vaikka himoshoppaajaan joka saa saman tunteen vaikka ostamalla tavaraa. Olen rikas, kun ostan kalliin laukun. No olenko sen ansiosta rikas, no en, vaan olen köyhempi. Olenko minä rikas jos juon kivennäisvettä (ilman punaviiniä), no en mutta tuo minun onnen ja vapauden tunne ei paljoa maksa.
En ehkä ennen ole ajatellut, miten mahtava voima oma ajattelu ja asenne ovat varallisuuden kartuttamisessa. Mutta jos satun ehdollistuminen 'oikein' niin kyllähän se helpottaa varallisuuden kartuttamista. Minä tulen onnellisemmaksi, kun minulla säästyy rahaa ja tililleni jää mahdollisimman paljon ylijäämää (lisäksi tulen onnettomammaksi, jos ostan jotain kallista).
Mutta voiko tuota ajattelua opetella tai vielä parempi kysymys on voiko joku opettaa minua ajattelemaan 'oikein'? Jos on kysymys taloudenpidosta mielestäni opettamisen pitää perustua ilmaisuuteen. En tiedä miksi näin ajattelen, mutta jos mietin, että joku perii maksun, kun se opettaa 'ostokoukkuun jäänyttä tuhlaajaa' rahankäytössä on kuitenkin liian riskiä, että tuhlaaja tuhlaa vaan rahansa opettajalle, eikä itse oivalla ydintä. Toisaalta jos taloudenopetuksesta ei saa rahaa, ei kenelläkään ole taloudellisia intressejä jakaa tietoa. Täytyykö tässä vain itse oivaltaa taloudellinen käyttäytyminen?
Ainakin mielikuvilla itsestä, onnesta ja rikkaudesta on todella iso voima. Alan uskoa siihen, että jos joka päivä sanon pelikuvalleni, että 'minusta tulee rikas', se ainakin mahdollistaa minulle suuremman rikkauden. Haitaa siitä ei varmastikaan ole. Ennen olisin ajatellut, että hölynpölyä koko homma. Uskon, että jo pelkän varallisuuden kasvun kaaviokuvan seuraaminen lisää mahdollisuuksiani onnistua varallisuuden kasvattamisessa.
Uskotko sinä asenteen voimaan? Miten nostat asennetasoa?
Lue lisää... "Ajattelun ja asenteen voima varallisuuden kasvattamisessa"
Olen viettänyt tähän mennessä kivan kesän. Käytän todella vähän alkoholia. Välillä olin jopa absolutisti, mutta otan oluen tai viinilasin silloin tällöin. Opiskelijana alkoholi kuului aina illanviettoihin. Krapula, kerran vuodessa tai joka toinen vuosi, nyt ei ketään kaada, mutta isossa kuvassa alkoholin haitat ovat kyllä yhteiskunnallisesti merkittävät. Mutta nyt itse asiaan eli oikeaan asenteeseen, jolla saa varallisuuden kasvamaan merkittävästi. Minulla idean oivaltamiseen liittyy alkoholi.
Mietin mitä mielikuvilla saakaan aikaa. Minä juon aikuisena ruualla 'kivennäisvettä' (toki kotina tehtyä porevettä eli edullista). Kun olin nuori, minulle vapautta ja rikkautta edusti punaviinilasi kivennäisveden kanssa matkoilla ravintolassa syödessä. Raha oli sen verran tiukilla esim. opiskelijana, että olisin mielelläni jättänyt kivennäisvedet tilaamatta ja jättänyt senkin rahan viiniin. Mutta jotenkin ajattelin, että kivennäisvesi kuuluu rikkauteen (koska se oli kallista ravintolassa tilattuna ja lisäksi tykkäsin siitä ja minulla ei todellakaan ollut aina varaa kivennäisveteen). Nyt saan siitä aina itselleni positiivisen tunteen, että juon punaviiniä ja porevettä, vaikka siis punaviini puuttuu. Ihan käsittämätöntä. Olenko ehdollistunut 'kivennäisveteen' itseni kuten Pavlovin koirakokeessa koira?
Pavlovin koirakoe: 'Pavlov päätyi teoriaan koirakokeissaan, joista kuuluisimmassa soitettiin kelloa juuri ennen kuin jauhettua lihaa työnnettiin koiran suuhun. Aluksi koira ei erittänyt sylkeä ennen kuin se oli todella saanut lihaa. Kokeen edetessä koira oppi yhdistämään kellon äänen ja lihan, ja alkoi erittää sylkeä jo kuullessaan kellon äänen. Lopulta Pavlov totesi, että koira reagoi erittämällä sylkeä vaikkei ruokaa saanutkaan. Koira oli näin ollen ehdollistunut ärsykkeenä toimivaan kellon ääneen.'
Minulle pelkkä kivennäisvesi tuottaa vapauden ja rikkauden tunteen. Myönnetään, eihän tuossa ole mitään järkeä. Mutta ihan hyvä ehdollistuminen minulla. Voin samaistua myös vaikka himoshoppaajaan joka saa saman tunteen vaikka ostamalla tavaraa. Olen rikas, kun ostan kalliin laukun. No olenko sen ansiosta rikas, no en, vaan olen köyhempi. Olenko minä rikas jos juon kivennäisvettä (ilman punaviiniä), no en mutta tuo minun onnen ja vapauden tunne ei paljoa maksa.
En ehkä ennen ole ajatellut, miten mahtava voima oma ajattelu ja asenne ovat varallisuuden kartuttamisessa. Mutta jos satun ehdollistuminen 'oikein' niin kyllähän se helpottaa varallisuuden kartuttamista. Minä tulen onnellisemmaksi, kun minulla säästyy rahaa ja tililleni jää mahdollisimman paljon ylijäämää (lisäksi tulen onnettomammaksi, jos ostan jotain kallista).
Mutta voiko tuota ajattelua opetella tai vielä parempi kysymys on voiko joku opettaa minua ajattelemaan 'oikein'? Jos on kysymys taloudenpidosta mielestäni opettamisen pitää perustua ilmaisuuteen. En tiedä miksi näin ajattelen, mutta jos mietin, että joku perii maksun, kun se opettaa 'ostokoukkuun jäänyttä tuhlaajaa' rahankäytössä on kuitenkin liian riskiä, että tuhlaaja tuhlaa vaan rahansa opettajalle, eikä itse oivalla ydintä. Toisaalta jos taloudenopetuksesta ei saa rahaa, ei kenelläkään ole taloudellisia intressejä jakaa tietoa. Täytyykö tässä vain itse oivaltaa taloudellinen käyttäytyminen?
Ainakin mielikuvilla itsestä, onnesta ja rikkaudesta on todella iso voima. Alan uskoa siihen, että jos joka päivä sanon pelikuvalleni, että 'minusta tulee rikas', se ainakin mahdollistaa minulle suuremman rikkauden. Haitaa siitä ei varmastikaan ole. Ennen olisin ajatellut, että hölynpölyä koko homma. Uskon, että jo pelkän varallisuuden kasvun kaaviokuvan seuraaminen lisää mahdollisuuksiani onnistua varallisuuden kasvattamisessa.
Uskotko sinä asenteen voimaan? Miten nostat asennetasoa?
