lauantai 9. heinäkuuta 2016

Elämän ilot ilman rahaa?

Voiko elämästä iloita ilman rahaa? Minulla on pari harrastusta, jotka ovat minulle tärkeitä. Tykkään harrastaa lenkkeilyä. Ja pidän kirjojen lukemisesta. Molemmat voivat olla ilmaisia. 

Kirjoja saa kirjastosta (toki maksan verot ja niillä kirjasto pyörii, mutta vaikka en käyttäisi kirjastoa niin maksaisin silti...). Kirjastot ovat lähes onnenlähde kaltaiselleni lukutoukalle. Sijoituskirjoja, uutuus sijoituskirjoja, kesäromaaneja, muun kuin suomenkielistä kirjallisuutta (opin paremmin kieliä)... Ja mikä parasta kaupunkini kirjastoon on helppo ehdottaa uutuuskirjoja hankintaan. Aivan luksusta koko kirjasto. Ja se on jokaisen ulottuvilla.

Lenkkely, mikä ihanan edullinen harrastus. Tämä on vitsi. Kaltaiselleni juoksijalle tulee väkisinkin jossain vaiheessa varusteiden vaihto. Olen lenkkellyt risaisella paidalla ja juoksuhousuni ovat ajalta 'ennen ajanlaskua' (tyyliin 'tekninen kuitu'- mikä se on?') No kipeytytin juoksuinnossani nilkkani pariksi viikoksi. Nilkkaani parannellessa, huomasin olevani koukussa juoksemiseen. Muut urheilumuodot ovat kyllä ihan hirveitä, ihan ajanhukkaa ja pahaa mieltä tuomassa. Mutta juoksu. Aah! Katselin terassiltani juoksevia ihmisiä. Harmitti. Koska mielestäni elämässä pärjää parhaiten oikealla asenteella. Päätin palkita itseni parhaalla juoksupuvulla mitä löydän. Jos ostan sen kaappiin niin nilkkani tajuaa, että 'nyt kuntoon' koska kroppaani (lue pääni) lähettää koko ajan asenteen tuomaa signaalia 'mahdollisesta mahtavasta juoksulenkistä'. Tein vasta päätöksen ostaa juoksuasu. En siis ostanut sitä kiireiltäni vielä tässä vaiheessa. Parantelin nilkkani vielä kolmella mummo lenkillä, jotka olivat niin hitaita, että rollaattoritkin olisivat menneet ohi. Neljäntenä päivänä pystyin juoksemaan hieman hitaammin päivällä jo 45 min ja illalla tunnin lenkin. Onnentunne oli katossa.

Sitten pääsin kauppaan. Ostin taivaallisen ihanat juoksukengät, juoksuhousut, juoksupaidan ja juoksusukkia. Näytän ihan pro juoksijalta. Lähdin heti kotona lenkille, 90 minuuttia aivan taivaallista juoksulenkkiä. Sanon, että kyllä lenkkeily on välineurheilua. Yli 300 euroa köyhempänä, mutta ajatuksen voimalla nilkkani parantaneesta olen onnellinen.

Vaikka on kuinka pihi, niin rakkaaseen harrastukseen kannattaa sijoittaa aina. (Kirjaston kirjaläjä tuossa vieressä ja aamulenkki ennen aamukahvia juostu, tuntuu kuulkaa hyvältä. Ei voita edes huippupihin kuukauden laskelman tekoa)

4 kommenttia :

  1. Liikuntaan rahan satsaaminen on viisasta ja itse liikunta vielä viisaampaa. Itsellänikin venähti nilkka noin viikko sitten urheillessa ja nyt yritin käydä ensimmäistä kertaa juoksemassa; parisataa metriä pääsin etenemään tuota "mummovauhtia", mutta pakko oli kipujen takia luovuttaa ja tyytyä kävelyyn.

    Kirjoja (erityisesti sijoitus ja itsensä kehittämiseen tähtääviä) tykkään itsekkin lukea ja kirjaston hyvä puoli ilmaisuuden lisäksi on se että kirjat eivät jää lojumaan nurkkiin ja viemään tilaa, vaan ne saa viedä pois tieltä ja saa uuden kirjan tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahaneuvos, kiitos kommentista. Nyt minulla onkin lihakset niin kipeinä, että pitää vissiin opetella/lisätä rauhallinen venyttely (juoksuintoon kuuluvaksi). Tai jopa (nyt minua naurattaa) jooga. Jooga lisättynä juoksuintoon voisi olla juuri se minun juttu. En ole ikinä kokeillut joogaa. Eli ehkä haudutelen tätä ideaa pari viikkoa. Oppiikohan joogan alkeet jostain muualta vai pitääkö oikein mennä tunnille? Mutta hengityksen ja hitaan kropan ajattelun tähän voisi lisätä (tainnut puuttua nuo minulta aina). Tässä on riski että tämä laajenee nyt. Juoksuharrastus minulla on ollut siis aina, mutta ei siinä ole taidettu oikein kroppaan kuunnella. Jo innon alkuaikoina, jos tavoite on kotoa Seurasaaren ympäri niin sehän juostiin satoi/paistoi/tai olin kipeänä...

      Poista
  2. Moi. Voitko kertoa miten olet päätynyt tuohon lopullisen tavoitteen oman ja vieraan pääoman suhteeseen? Miksi ei esim. 400 000€ vierasta pääomaa tai vaihtoehtoisesti 200 000€?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, vaikka tulikohan kommentti vahingossa väärän tekstin yhteyteen. Laitoin sen myös tuonne kaavio tekstiin. Ihanan tarkkoja lukijoita. Haen koko ajan keskiarvoa mikä olisi minulle hyvä vieraan pääoman koko. Ajattelin ensin että se on kolmasosa vierasta pääomaa ja kaksi kolmasosaa omaa pääomaa. Mutta jotenkin kun haluan vielä tuolloinkin nukkua yöni hyvin (kun olen tavoitteessa), niin puolimiljoonaa velkaa ja miljoona omaa pääomaa vaan tuntui liian kovalta riskisuhteelta minulle. Mutta jo nyt minulla on päälle 200000 e velkaa, niin mietin että 300000 euroa nyt ainakin uskallan ottaa velkaa (jos on miljoona omaa pääomaa) ja uni tulee silti hyvin silmään, vaikka kurssit ja maailman meno heittelehtisi.

      Poista