Rahan ruhtinaat

Rahan ruhtinaat - matka pankkiirien suljettuun maailmaan, Joris Luyendijk, Atena kustannus Oy, 2016.  Kirja oli hyvä. Mukaansa tempaava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirja oli oikeasti liian jännä minulle. Inhoan jännityskirjoja, kun niistä tulee vaan jotenkin jännittynyt olo. Haluan mielummin rauhallisen lukukokemuksen, jossa löhöilemaaään sohvalla, juon kahvia ja luen rentona. Nautin. Tällaista kirjaa en ole ikinä ennen lukenut. Raha kiehtoo minua, joten aihealue oli mielenkiintoinen. Jotenkin vertaisin lukukokemusta dekkareihin, vaikka kyseessä oli siis rahamaailmasta kertova kirja. Itse en uskalla lukea dekkareita, koska minulle tulee niistä vain huono mieli ja uppoudun niihin vissiin liian syvälle. Olen oppinut tuntemaan itseni sen verran hyvin, että vapaa-ajan (lue! kaiken ajan) haluan käyttää niin, että minulla on iloinen ja ihana olo. Jännitys, luettuna tai liikkuvana kuvana, eivät lisää onnellisuuttani. Kirja ei oikesti olen dekkaria lähelläkään, minä lukijana olen vaan niin nössö.

Kirja on ehkä kauhutarina, millaista voi olla vaikkapa investointipankkiiri. Olisin voinnut kuvitella, että olisin valinnut esim kaupallisen koulutuksen ja kunnianhimoisena kilpailijana (nuoruudessa, en enää) olisin voinut haluta kansainvälisen uran investointipankissa. Onneksi en valinnut näin. 

Kirja oli todella hyvin käännetty. Suomentaja Mari Janatuinen oli tehnyt hyvää työtä. Minusta on kunnianhimoista suomentajalta saada kirja suomennettua ja käyttää samalla englanninkielistä pankki slangi sanastoa. Tuo oli ihan kirjan helmi. Koko pankkimaailma alkoivat avautua juuri tuota kautta.

Jos olet rauhallisuudesta nauttiva, niin lue tämä kirja vain hypellen. Jos tykkäät dekkareista ja rahasta, haluat verenpaineen korkealle, niin suosittelen.  Suosittelen, vaikka rakastamani aihepiiri oli minulle aivan liian kova ja jotenkin jopa ahdistava.