Uusi ydinkeskustan kattohuoneisto?

Näin viidettä päivää kuumeisena ja kuumetokkurassa alkaa elämä selvitä. En siis ole voinut muuta kun maata. Lukeminen on intohimoni, mutta pääkipu ja tokkuraisuus estää lukemisen. Eli tokkurassa on hyvä ajatella.

Päätin että muutan hiukan suunnitelmaa, mitä haluan. Tämä on oikeastaa radikaali käännös eli voi olla että kunhan tästä taudista tokenen, niin nauran tälle tekstille.

Haluan viettää uuden joulun. Olen aina inhonnut joulua, mutta voinhan muuttaa asennetta. Tämä rasti on helppo. Ostan kunnon ison muovikuusen ja koristeet nyt alennusmyynneistä (toivottavasti tässä suhteessa tautiin on pitkä aikainen niin hinta ainakin ehtii tippua). Minulla on aina ollut oikea kuusi, se on kyllä hankala. Budjetoin lahjoihin noin 500 - 800 euroa Selkeitä täsmää lahjoja. Ei yhtään krääsää. Ruokaan se mikä menee. Kutsun sukulaiset juhliin viikonlopuksi kotiini vaikka maaliskuussa. Ja kunnon joulupukki.

Sitten olen miettinyt, että miten haluan asua. Jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten että haluan 'loppusijoitus paikaksi' ison, uuden ylimmän kerroksen asunnon. Sisäyhteys kellarin autohalliin. Kaikki herkut. Iso lasitettu terassi. Paras näkymä. Niin olisin nauranut. Mutta olen tullut näin sairaana laiskaksi ja todella mukavuudenhaluiseksi. Olisi ihana asunto ydinkeskustassa, missä kaikki lähellä ja todella iso asunto.

Minulla on siis nyt tosi kiva uusi omakotitalo, että hyppy on aikamoinen. Ihan heti en muutosta halua. Mutta vaikka 10 vuoteen voisin siirtyä tuohon keskusta asuntoon. Kyllä se voisi olla helppo ratkaisu. Pitääpä alkaa katsella kyseisiä asuntoja ja niiden hintoja.

* Tilaa Glorian Ruoka&Viini tästä! Lehti täynnä herkullisia reseptejä, huippukokkien luomuksia ja inspiroivia makumatkoja.

Sairas, mikä sairas!

Minulla oli joulua ennen perus kuume ja yskä ja jotain flunssaa, ihan perus vähän vain. Olin välissä kolme päivää terve. Ja nyt olen taas kuumeessa. Kolmatta päivää! (Minun piti saada kiva kolmen viikon joululoma)

Elämä on oikeasti kurjaa sairaana. Sitä ei tajua terveenä miten onnellisessa asemassa on. Jotkut ovat esim. pitkäaikaissairaita, ja minä möisin jo maani jos saisin kolmen päivän kuumeen alas ja entisen virran takaisin. Eihän näin ventti seis voi kukaan elää. Elämä on ihan kurjaa.

Teen kyllä uuden vuoden lupauksen, että en valita niin pienestä.

Aino mikä lämmittää on, että tietty maksujärjestelmä näyttää, että joulukuussa myyntiä tulee yli 35.000 euroa (tuo ei ole ihan varma tieto, kun en ole ihan varma laskeeko tuohon joulukuussa tapahtuva myynnin vai joulukuussa tulevat tiliytykset, mutta luku on niin kova että ihan sama, ja sairaana asia ei edes kiinnosta). No oikeasti tuokaan ei lämmitä. Haluan olla takaisin perusterve.

Lisäksi olen ollut niin maassa, että olen miettinyt että josko lähtisin ensi vuonna 4 kk ulkomaille talvella löhöilemään. Rahaakin siinä säästyisi kun Espanja olisi edullinen. Älkää kysykö, miksi valitsin Espanjan, en tiedä, kuumehöyryissä sitä vaan valitsee ajatuksen kulkuun jotain.

Että kuumetta pukkaa....

Tekeekö työnteko onnelliseksi?

Olen ajatellut paljon sitä, mitä oikein elämältäni haluan. Millaista elämän pitäisi olla, että olisin maksimi onnellinen aina siinä hetkessä.

Oman asunnon helppous (tilaa, avaruutta, kaunista tilaa, toimivaa tilaa, kaikki hyvässä kunnossa) alkaa yllättäen kasvattaa sijoituksiaan. Taisin vähän kommentoida yhteen sijoitusblogiin, että 'ei asunto voi olla ykkönen säästämisessä' - tyylisesti.

Olen ollut aika paljon mökillä töiden tiimoilta. Ja tämä on kyllä korostanut oman toimivan arjen luksusta. Aina kun tulen kotiin tulen suunnattoman onnelliseksi. Kaikki toimii. On uutta. On tilaa. Ja jos joku ei toimi, niin saan sen heti soitettua kuntoon.

Olen ollut nyt siis projektissa kiinni kohta kuukauden ja vielä yksi kuukausi olisi ajallisesti pakerrettavaa. Noin puoli päiväisesti. Ennen tätä projektia satuin ostamaan sijoitusasunnon, jonka laitoin kuntoon (meni noin 2 viikkoa tai kk), eli varmaan tämä case myös osaltaan kuormittaa ajatuksiani.

Tämä on taas kyllä niin hyödyllinen kokeilu minulle, rahan perässäkö minä haluan juosta. En. Haluan juosta oman vapauden perässä. Rahani riittävät ilman tällaisia projektejakin taloudelliseen riippumattomuuteen. Miksi sitten sidon itseni kiinni 'töihin'. Eihän tässä ole mitään järkeä. Jotenkin haluan varmistaa, että saan keväällä aloitettua rakennuttamishankeen (jota olen jo kerran siirtänyt myöhempään). Mutta ehkä vastaisuudessa voi ihan hyvin odottaa vuoden pari ja rakennuttaa talot hitaammin.

Ei tämä ole sen arvoista. Vaihtoehtona minulla olisi juoda aamukahvit kiireettömästi, nauttia elämästä (juosta, syödä hyvin). Nyt en saa mitään kivaa aikaan. Energia ei vaan riitä lenkille. Ja aamusta rauhalliset aamuhetketkin ovat jääneet. Ja ruokani on ihan epäkelpoa. Olisi ihan kauheaa, jos elämäni olisi aina tällaista. Ei, ei ei!

Mietin myös, että otan tähän väliin kolmen viikon joululoman. Palkitsen itseni. Pikkuisen minun pitää hommia tehdä, mutta pääosan siirrän tulevaisuuteen eli projektiin loppuu helmikuun loppupuolella.

Toisaalta, jos ajattelisin järkevästi, voisin aina ottaa kerran vuodessa jonkun vastaavan projektin noin 3 kk ajalle (3 h per päivä) ja sitten loppu ajan vaan olisin. Mutta tämänkin tuntuu ahneelta. Miksi niin teksin?

Mutta ehkä tähän kulminoituu myös entinen arkeni, työarki. En tajua, mistä olen oikein siihen saannut motivaation. Näen jo silmissäni helmikuun jälkeisen arkeni, tämä motivoi minua suorittamaan tämän rastin nyt loppuun. Mutta jos olisin töissä, niin mitä silloin aina odottaisin. Lomaa, joka on maksimissaan kuukauden ja sitten taas loman jälkeen pakerrus jatkuu. Ei kiitos!

Kyllä taloudellinen riippumattomuus on luksusta!

Tulojen lisääminen varallisuuden kasvattamisessa

Tulojen lisääminen 

Olen itse vastustanut tulojen lisäämistä omana varallisuuden kasvatus keinona. En ole halunnut myydä vapaa-aikaani, koska ainakin minulla varallisuus kasvaa, jos annan enemmän vapaa-aikaani varallisuuden kasvatukseen. Minulla taloudellinen riippumattomuus on juurikin vapautta olla koko ajan vapaalla (käytännössä haluan rauhalliset aamut kahvikupin kanssa ja aikaa vaan olla, lukea ja lenkeillä... Ei maksa mitään).

Päätin kuinkin nyt myydä vapaa-aikan kuukaudeksi pariksi. Päätös ei liittynyt rahan tarpeeseen, vaan haluun nyt saada varallisuuden kasvussa pyrähdys.

Aloitin projektin jo marraskuun puolella ja olen saannut jo työskentelystäni korvausta marraskuussa osan, noin 7100 euroa. Nyt joulukuussa odotan, että saan myyntiä ainakin noin 31070 euroa. Lisäksi tammikuusta on tulossa myynnin osalta hyvä. Tammikuussa myynti on nyt 7800 eurolla osaamista. Tammikuun osalta odotan vielä lisämyyntiä. Nämä ovat siis lisätuloja, normaalien 'pääomatulojen' päälle. Eli saan ehkä enemmän tuloja yli 45000 euroa parin kuukauden puolikkaan päivän tekemisestä. Toki tuosta lähtee vielä menot ja verot, mutta jos arvioisi että menoja on ihan maksimissaan 7000 euroa, niin tuosta jää silti voittoa brutto 36000 euroa. Riskiä tuohon liittyy että en saakkaa tuota myyntiä, mutta itse katson sen jo melkein varmaksi.

Alan kääntää kelkkaani ja kannatankin työn lisäämistä. Ennen olen kannattanut vain menojen vähennystä (joka toimii hyvin tiettyyn pisteeseen asti).

Lisäksi olen ihan varma, että jos olisin ollut päivätöissä, en olisi onnistunut ajattelemaan niin luovasti enkä olisi tajunnut, että voin virtauttaa kyseisen rahavirran omaan tilipussiin. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa minulle kyllä paljon.

Asunnon laiska vuokraus

Olen ennen ollut kärppänä vuokraamassa asunnon eteenpäin, kun irtisanomisilmoitus on edelliseltä vuokralaiselta tullut. Nyt yksi vuokralainen ilmoitti jo viikko sitten, että irtisanoo vuokrasopimuksen, kun perheeseen oli syntynyt kerralla useampi vauva ja asunto oli liian pieni. Asunto on ollut vaikea vuokrata, koska se on minun mielestä liian huonossa kunnossa. Aiemmin vuokra on ollut 680 euroa ja lisäksi käyttökulut. Kuten aina päätin nostaa vuokraa, koska minulla oli pelivaraa ennen kuun loppua aika paljon löytää uusi vuokralainen. Päätin laittaa ilmoitukseen, että vuokra on 720 euroa kuukaudessa. Vaikka minulla lukee ilmoituksessa, että luottotiedot tulee olla kunnossa, sain monia luottotiedottomien perheiden yhteydenottoja. Kyseessä on perheasunto, hyvin lapsiystävällisellä alueella. Lisäksi sallin nykyään asunnossa eläimiä. Muuten en saa asuntoa vuokrattua asiallisille vuokralaisille.

Luottotiedot kunnossa olevia kandidaatteja oli vähän ja osalla oli todella isokokoisia koiria ja kokonaisia koiralaumoja (kaksi isokokoista koiraa ja kissa, kiitos ei). Eli tilanne alkoi olla sama kuin ennen. Luottotiedottomien, jotka itse ehdottavat maksavansa kahden kuukauden vakuuden (normaalisti 1 kk vuokravakuus), ilmoituksia kyllä tulee. Lisäksi ilmoitetaan, että kaupunki antaa maksusitoumuksen. Ei kiitos, jos luottotietoisia löytyy.

Onneksi löytyi yksi perhe, jolla oli luottotiedot kunnossa ja pieni koira. He jäivät miettimään näytön jälkeen.

Näytön jälkeen tuli yksi ylimääräinen kiinnostunut perhe jossa luottotiedot kunnossa. No olisin toki voinnut järjestää näytön (oikeasti nykyinen vuokralainen oli niin kiltti että 10 e vuokranalennuksella sanoi että voi näyttää asuntoa). Laiskana laitoin kuitenkin tuolle ehkä kiinnostuneelle perheelle (joka oli jo ollut näytössä) viestin, että jos ottavat saavat asunnon 690 e kk. Ihanaksi yllätykseksi he sanoivat, että ottavat asunnon. 

Sitten vaan täytin valmiin vuokrasopimusluonnoksen. Lähetin vuokralaiselle kuvana. Vuokralainen sanoi, että asia ok. Ajoin vuokralaisen oven eteen ja hain nimikirjoituksen (toki tarkistin luottotiedot netistä ja katsoin henkkarit vuokraajalta).

Nappiin meni.

Voiko taloudellisesti riippumaton olla työstressissä?

Voiko taloudellisesti riippumattomalla olla työstressi?

Olen luonteeltani aika ahne. Haluan aina vaan lisää ja haluan tehostaa aina kaikkea. Minulla ei olisi tarvetta myydä osaamistani yritykseni kautta yhtään. Voisin käyttää yritystäni vaan sijoitusluonteisesti. Olen kuntekin valinnut, että hiukan haluan tehdä töitä. Ihan omaksi huviksi. Mutta mikä on hiukan.

Olen nyt ollut niin ahne että möin seuraavan (seuraavat) kuukaudet työlle. Teen noin puolikasta päivää yritykseni kautta. Minulla on ollut mottona, että teen noin 1-2 h per arkipäivä hommia. Nyt tuo aika ei riitä. Lisäksi osa ajasta on oltava tiettyyn aikaa tietyssä paikassa eli minulle tuli säännöllisiä palavereja.

Toisaalta laskin, että minulla on varaa myydä vapaa-aikaani tuo 3-4 h per päivä, koska koen että korvaus on kohdillaan. Odotan että saan noin puolikkaan vuoden tuoton nyt kuukaudessa parissa (tai ehkä 8 kk tuoton). Ja koska olen luonteeltani ahne, mutta nykyään jo hiukka laiska. Laskin, että tämä diili kannattaa ottaa hoidettavaksi. Toki tuo ei poista peruskuukauden tuottoja, eli nyt saan vaan enemmän tuottoa.

Nyt sitten mietin, että kannattaako taloudellisesti riippumattoman olla niin tyhmä, että saattaa olla kohta jonkun tovin työstressissä? Alanko nyt elää 'sitkun elämää', jossa toivon että aika olisi mennyt pari kuukautta eteenpäin? Toisaalta vielä olen vaiheessa että 'rahakuvat' vilkkuvat silmissä eli koen tämän diilin todella hyvänä. Mutta kuukauden, parin päästä uskon, että ajattelen kaiholla juuri silloin alkavaa vapaata aikaa. Ja saattaapa olla, että silloin tuntuu ihan luksuksesta olla taloudellisesti riippumaton.

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Mikä tekee minut onnelliseksi? Entä sinut?

Onnellisuus on hyvin henkilökohtainen asia ja siinä on kyse paljolti asenteesta. Itse uskon, että pelkällä asenteella voi tehdä hyvin paljon, että omasta elämästä tulee onnellisempi. Saman asian voi nähdä positiivisena tai negatiivisena. Tiedätkö sinä ihmisiä, joilla on harmaat lasit päässä ja kaikki näyttää negatiiviselta, jopa selvästi positiiviset asiat. Itse jopa välttelen negatiivisia ihmisiä, negatiivisuus tarttuu. 

Minut tekee onnelliseksi.

1. Hymy

Hymy pelastaa pahassakin paikassa. Jos olen jostain täysin eri mieltä, voin silti hymyillä.

2. Kauniit ja ystävälliset sanat

Olin joskus ostanut suomalaiseen makuun aika värikkään vaatteen suomalaiselta valmistajalta. Minä tulin siitä onnelliseksi kun se oli minun päällä (tulen vieläkin onnelliseksi). Olin ruokakaupassa, miettimättä sen kummemmin miltä näytin tai mitä tein. Pakkasin kassalla tavaroitani ja huomasin että kassajonossa 50 v. nainen katsoi koko ajan. Vähän ihmettelin, mutta ajattelin että takanani on joku hänen tuttu. Lopulta otin jo ostoskassia käteen ja yllättäen nainen oli tullut erikseen kassajonon läpi ja kertoi minulle että minulla on 'ihana vaate'. Häkellyin täysin ja mietin että mitäkähän lumput minulla on päällä (en siis kauheasti mieti mitä päälleni laitan). Onneksi tajusin sentään kiittää. Ihan vaan vieraan ystävälliset sanat saivat minut monena päivänä onnelliseksi. 

Eilen olin ostoskeskuksessa ja odotin käytävällä Soneran asiakaspalvelu vuoroani. Vanha pappa tuli kysymään kelloa. Kerroin kellon ajan ja pappa kiitti ja kaivoi Marianne karkin taskustaan ja hymyili. Jälkikäteen harmittelin, että miksi olin niin kiinni vuoronumerolapussa, olisin ihan hyvin voinnut pyytää papan kahville. Ei häntä kellonaika kiinnostanut. Hän halusi vaan jutella. Itse haluan olla juuri Marianne-karkki tarjoilija vanhus.

Olen lisännyt kauppaostoksiin ja muihin kohtaamisiin tarkoituksella todella ystävälliset sanat. Yleensä ihmiset voivat olla tosi tylyjäkin asiakaskontaktissa, vaikka tarvetta ei ole. Tulen itsekin hyvälle tuulelle, kun olen muille ystävällinen.

Yksiön osto ohi sijoitussuunnitelman

Ostin viikko-pari sitten yksiön. Sijoitussuunnitelma ei todellakaan sisältänyt vanhan, kaukana keskustasta olevan yksiön ostoa. Mutta! Tämä oli vaan niin kiva ja mahtavat maisemat. Joten sivuutin suunnitelman ja päätin että saan tämän ostoksen. Ja kun halvalla sain. Muuten ydinmottoni on ollut asuntosijoittamisen ykkösmantra 'sijainti, sijainti ja sijainti'. Mutta tämä poikkeus vahvistaa säännön. 

Nyt aikani on mennyt sen asunnon laittoon. Asunto alkaa olla kunnossa. Huh! Huh! Olen tullut sekä hitaaksi että laiskaksi. Ennen en olisi edes miettinyt että tuossa on hommaa. Nyt laskin tunteja. Ja sain kyllä aikaa palamaan. Mutta kiva siitä asunnosta tuli.

Joitain mutkia tuli matkaan. Edellisen omistajan mukaan saunan kiuas oli kunnossa, mutta ei se kiuas kyllä lämmennyt yhtään. Ostin uuden kiukaan. Lisäksi asunto oli todella siivottomassa kunnossa. Tämän toki tiedoston jo ostaessa. Pesuhuoneen liukuseiniä ei varma oltu pesty ikinä. En kyllä niistä ihan kaikkea kalkkia saannut irti, mutta aika hyvä niistä tuli. Kokeilin neljää ainetta, mutta ihmesieni oli silti paras. Uunipelleistä sain kaksi hinkattua asialliseksi, yksi meni roskiin. Uuniritilästä tuli kuin uusi. Ja uuni on nyt kuin uusi. Ja positiivisena plussana oli integroitu astianpesukone. Kävin katsomassa asunnon kiireellä ja koko kone jäi silloin huomaamatta. Katsellessani keittiönkaappeja auki, uunituoreet avaimet kädessä, alakaappi olikin astianpesukone.

Yksi led valo on vielä pimeänä. Ja kaupan mukana tullut sähkögrilli puhdistamatta. Muuten on nyt valmis.

Päätin vuokrata asunnon kalustettuna ja suuntasin peräkärryllä Ikeaan. Vaikka tämä ei ole maksettu mainos, niin siellä kyllä toimii kaikki. Sain kalusteet edullisesti, JA KAIKKI MUKAAN. Piipahdin ennen reissua toisessakin huonekalukaupassa, niin sohvaa olisi pitänyt odottaa kolme viikkoa. Toki jonkun kalliimman olisin ehkä saanut nopeammin. Aika on rahaa. Yksi ajo Ikeaan ja kaikki tuotteet kärryyn, kaikki tuotteet asuntoon, VALMIS! Ja ennen olisin napissut Ikean tuotteiden kokoamisesta. Kyllä ne on tosi näppäriä koota.

Yksi vuokrauspätkä jo firmalle sovittu vähän ajan päästä ja siitä rahat tilillä.

Kyllä tuli hyvä. Eli kaikki hyvin toistaiseksi. 

Rahan ruhtinaat

Rahan ruhtinaat - matka pankkiirien suljettuun maailmaan, Joris Luyendijk, Atena kustannus Oy, 2016.  Kirja oli hyvä. Mukaansa tempaava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirja oli oikeasti liian jännä minulle. Inhoan jännityskirjoja, kun niistä tulee vaan jotenkin jännittynyt olo. Haluan mielummin rauhallisen lukukokemuksen, jossa löhöilemaaään sohvalla, juon kahvia ja luen rentona. Nautin. Tällaista kirjaa en ole ikinä ennen lukenut. Raha kiehtoo minua, joten aihealue oli mielenkiintoinen. Jotenkin vertaisin lukukokemusta dekkareihin, vaikka kyseessä oli siis rahamaailmasta kertova kirja. Itse en uskalla lukea dekkareita, koska minulle tulee niistä vain huono mieli ja uppoudun niihin vissiin liian syvälle. Olen oppinut tuntemaan itseni sen verran hyvin, että vapaa-ajan (lue! kaiken ajan) haluan käyttää niin, että minulla on iloinen ja ihana olo. Jännitys, luettuna tai liikkuvana kuvana, eivät lisää onnellisuuttani. Kirja ei oikesti olen dekkaria lähelläkään, minä lukijana olen vaan niin nössö.

Kirja on ehkä kauhutarina, millaista voi olla vaikkapa investointipankkiiri. Olisin voinnut kuvitella, että olisin valinnut esim kaupallisen koulutuksen ja kunnianhimoisena kilpailijana (nuoruudessa, en enää) olisin voinut haluta kansainvälisen uran investointipankissa. Onneksi en valinnut näin. 

Kirja oli todella hyvin käännetty. Suomentaja Mari Janatuinen oli tehnyt hyvää työtä. Minusta on kunnianhimoista suomentajalta saada kirja suomennettua ja käyttää samalla englanninkielistä pankki slangi sanastoa. Tuo oli ihan kirjan helmi. Koko pankkimaailma alkoivat avautua juuri tuota kautta.

Jos olet rauhallisuudesta nauttiva, niin lue tämä kirja vain hypellen. Jos tykkäät dekkareista ja rahasta, haluat verenpaineen korkealle, niin suosittelen.  Suosittelen, vaikka rakastamani aihepiiri oli minulle aivan liian kova ja jotenkin jopa ahdistava.

Tuplaa tuottosi

Lukaisin läpi Mika Hyttisen 'Luovu ajoittamisesta - tuplaa tuottosi' - kirjan. Talentum Pro, Helsinki 2016. Kirja oli osakesijoittamisesta kiinnostuneelle ihmiselle ihan hyvä. Mitään ihmeitä kirjassa ei ollut. Oikotietä rikkauksiin ei löytynyt, kuten ei voi löytyäkkään. Sanoma oli simppeli: tee asiat toisin kuin muut tekevät, näin pääset mahdollisesti korkeampiin tuottoihin.

Kirjassa oli ehkä liikaakin toitotettu, että 'hajauttaminen ei voi olla sijoituskriteeri' ja että ainoa oikea sijoituskriteeri voi olla yrityksen arvon oikea analyysi. Kun yrityksen arvo on ostohetkellä oikein, niin siinä ei voi kuin onnistua. Toisaalta, miten osaat arvottaa yrityksen. Sehän se vaikeus onkin. Arvo ei voi olla yrityksen mennyt arvo vaan tulevaisuuden arvo. Hiukan kirja kiersi kehää. Älä tee näin vaan tee mielummin näin. Ja sitten seuraavassa tuokin kohta todetaan huonoksi. Mutta eihän sijoittamista voi neuvoa, muuta kuin että älä ole tyhmä ja maksa sijoituspalveluista liikaa ('Kalenterivuonna 2014 rahaston arvo nousi 3,9 prosenttia ja vertailuindeksin 10,6 prosenttia. Tästä huolimatta rahastoyhtiölle maksettiin tuottosidonnaita palkkiota 0,43 prosenttia.')

Varsin mielenkiintoinen kohta oli 'yksinkertainen arvostusmalli', jossa oletustuotoksi oli laskettu 7,1 prosentin vuosituotto. Tuolla tahdilla pääoma tuottaa kymmenessä vuodessa 100% (siksi yksinkertaistettu). Arvostumalli on yksinkertaistettuna että jos vuosituotto on yli tuon niin arvostus voi olla liian korkea eli hinta on liikaa. Mutta arvostusmallin vaikeus on löytää oikea aloitusajankohta. Mutta ihan ajattelemisen arvoinen yksinkertaistus.

Simppeli kirja ja suosittelen jokaiselle. Uutuutta kirja ei sisällä, mutta aina kannattaa laajentaa ajattelukulmaa ja kenties lukija voi löytää omaan sijoittamiseensa uusia näkökantoja. Suosittelen.

Jokaisen talous

Minulla oli lähtöajatus, että koulussa ei oikein opeteta jokaisen taloutta koskevia asioita. Luottotiedot menettäneitä nuoria on aivan liikaa. Rahankäyttö on jäänyt täysin oppimatta. Minunkaan aikaan koulussa ei tainut olla mitään mikä olisi opastanut taloudelliseksi ja toimimaan 'oikein' rahan kanssa. Tieto oli todella vähäistä. Minua kiinnosti, että miten nykyisissä koulukirjoista opetetaan säästämään tai toimimaan rahan kanssa.

Sain käteeni oppikirjan, jonka syventävät tehtävän valmentavat YO-tehtäviin vastaamiseen. Jokaisen talous, kustantaja Sanoma Pro Oy, Helsinki, 2016. Kirjan nimi 'Jokaisen talous' antaa odottaa kirjalta paljon. Kyseessä on kuitenkin todella kevyt yhteiskuntaopin kirja. Ja nimi on minusta väärään johdatteleva. Omaan taloutta kirjassa käsiteltiin maksimissaan parilla sivulla. Ihminen oli kirjassa vain osa koneistoa (palkansaaja, veronmaksaja).

Seuraavaksi ajattelin, että josko kirjassa olisi joitain opettavaista säästämisestä. Pettymys senkin pahenee, vaikka kirjassa on kappale 'rahaa kannattaa panna säästöön'. Siinäkin painopiste tuntui olevan tavoitteena 'kodin remontti, autonvaihto ja kaukomatka'. Tähänkö säästetään?

Yrittäjyyteen nyt nuoria ei tietenkään kannata suostutella. 'Moni ryhtyy yrittäjäksi yksinkertaisesti siitä syystä, että muuten vaihtoehtona olisi ollut työttömyys.' Tällaisella tekstillä kyllä yrittäminen hyytyy. Yrittäjät ovat entisiä työttömiä? Entäpä sitten tämä: 'Yrittäjän työpäivät voivat alkuvuosina olla pitkät eikä kukaan takaa, että yritys alkaa tuottaa voittoa'. Into on ihan katossa. Leijun.

Ja lopussa päästään mieliaiheeseeni kappaleessa 'Säästäminen ja sijoittaminen'. Niin latteushan se sieltäkin vaan löytyy (anteeksi pitkä lainaus). 'Säästäminen ja sijoittaminen tähtäävät yleensä pitkälle tulevaisuuteen, ellei säästä jotain tiettyä kuten moottoripyörää tai matkaa varten. Säästämällä ja sijoittamalla voi vaurastua ja parantaa tulevaisuuden elintasoa, mutta esimerkiksi osakkeista ja rahastoista saaduista myyntivoitoista joutuu aina maksamaan veron.'

Aikuisten ihan oikeasti. OIKEASTI!

Ai, ai. Tulee päänsärky. Minulla on YO-kirjoituksista yli 20 vuotta, mutta ei koulussa talouden osalta olla menty kyllä ainakaan eteenpäin. Itse koen, että olisi ollut hienoa, jos koulussa (tai missä vaan aiemmassa elämässä) olisi käsitelty oikeasti omaa taloutta ja vaikka käytetty hypetystä yrittäjyyttä kohtaan. Siitä olisin voinut itse saada inspiraation jo aikaisemmin saada tajuntaa sijoittaminen mahtavuuteen. Saati sitten tajunnut että YRITTÄJYYS on aivan mahtavaa. Tuolla kirjalla voi kyllä heittää kanalintua, jos aikoo vähänkään kunnioittaa nuoria ja antaa minun mielestä oikeaa tietoa. Latteuksien latteus koko kirja. Harmittaa, kun kirjat ovat noin kevyitä ja niin laitteita, aihehan on aivan mahtava. Minulla ihan kipinöi päässä kuin mietinkin sijoittamista, mahtava juttu! Aivotyöskentelyä! Sijoittaminen avaa aivan uudenlaisen tason koko ajatteluun.

Talousblogien kultakausi!

Aloitin tämän blogin puolisen vuotta sitten 10.4.2016 tekstillä 'VARALLISUUS HUHTIKUU 2016'. En ollut ollenkaan varma mihin matkaan olin lähdössä. Ajattelin, että kirjoitan ihan omaksi iloksi ja siten omat luvut löytyvät myöhemmin käyttööni blogistani. Tekstejä olen kirjoittanut 7-13 kuukausivauhdilla yhteensä 62.

Alkuun tavoitteeni oli selkeyttää säästämistäni ja sijoittamistani. Halusin selkeyden lukuihin (joita olin vältellyt) taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen jälkeen.

Lisäksi halusin päästä keskustelemaan muiden talousbloggareiden kanssa.

Molemmat tavoitteet on jo jotenkin saavutettu. Olen päässyt piireihin ja minut on otettu hyvin vastaan. Kiitos siitä.

Mutta ei siinä vielä kaikki, nyt on ilmiselvästi tilausta talousaiheisille blogeille. Nimittäin blogini sivuja on katsottu yli 50.000 kertaa (tämä luku sisältää myös omat katsomiseni ja menen muiden blogeihin omien sivujen kautta). Mutta luku on mielestäni huima.

Sivun katselut tänään

359

Sivun katselut eilen

595

Sivun katselut viime kuussa

12 706

Sivun katselujen koko historia

50 007

Lukijat

Onko talousblogihypetys kenties merkki siitä, että sijoittaminen on ylikuumentunut aihe? Muuten en voi käsittää, että joku haluaa lukea tekstejäni. Siis jopa 700 sivun latausta päivässä.
Kiitos siitä! Nyt minun täytyy parantaa teksti tasoani. Twitter tilin @puolimiljoonaa luonti ei riitä (sillä en osaa edes käyttää Twitteriä).

Pitäisikö vaan päätellä, että nyt kaikki sijoittavat (eli on väärä aika sijoittaa) ja laittaa omat rahat tyynyn alle?

Ps. 1. aina on oikea aika säästää (sijoittamisen ajoittaminen onkin toinen juttu)
Ps. 2. ostinkin tänään juuri uuden matalan tyynyn, jonka alle mahtuu kyllä koroketta. Hyvä unia!
Ps. 3. puhelin hajosi. Muuten hyvä puhelin, mutta äänet lähti. Ihan kiva herätyskellona kun tärisee ja vilkuu (jopa salamoi), mutta ei pihahdakkaan ääntä. Ihan oikein näin taloudellisesti riippumattomalle. Mikäpä kiire tässä herätä huomenna!

*Ansaitse rahaa verkkosivuiltasi!

Säästöpöhö ohitettu!

Säästöpöhö ohitettu!

Jokaiselle tulee varallisuuden kasvatuksessa kohta, jolloin motivaatio katoaa ja lisäksi päämäärä on kadoksissa. Minulla tuli pari viikoa sitten säästöpöhö. Ajatus koko säästämisen ja sijoittamisen tarpeellisuudesta oli kateissa. Ajatuksen kulkuani säästöpöhön päällä olessa voi lukea täältä ja täältä. No sain jotenkin niskalenkin säästämisen lopettamisen ajatuksista laskemalla asian läpi. Se teksti löytyy täältä.

No laskelmanikaan ei ihan auttanut, vaan minun piti tajuta joitain.

No miten pääsin taas säästämismoodiin ja sain ajatukseni kirkkaammaksi säästämis/sijoittamislijalla. Tässä ohjeena kuinka pahassa kriisissä tulee toimia:

1. Relaa. Yhdellä laskelmalla tajusin, että 'säästän turhaan' ja 'lasken yksittäisiä nappeja, vaikka voin ostaa koko nappikaupan'. Motivaatio katosi. Annoin itselle siimaa. Nostin esim. ruokabudjettia pari sataa kuukaudessa. Toimi. Kävin ja käyn ulkona nyt useammin syömässä (aiemminkaan en ole näitä kieltänyt, mutta nyt ne tuli vaan näköjään välttämättömiksi. Varsinkin matkan jälkeen ruuanlaitto lievästi sanottuna tökki). Aina yhtä ihanaa, vaikka kyseessä ihan halvat ulkonasyömiset. Lisäksi matkakuumeelle annoin oven selälleen. Saan lähteä 6000 euron matkalle keväällä (lähtisin jo nyt, mutta nyt ei ole otollinen aika lomakohteessa, enkä saa siis unelmieni lomaa juuri nyt). Eli annoin itselle ihan vapaat kädet törsätä niin paljon kuin haluan (valitettavasti en ole ihminen, joka nauttii kuluttamisesta eli tämä ei voi olla kovin pitkäaikaista).

2. Mieti mikä mättää? Minulla ongelma oli siinä, että minulla oli jo seuraavaan suursijoitukseen rahoitus (tämä tuli jotenkin yllättäen, että rahaa siihen en ehkä enää tarvitse), mutta pupupöksynä en halunnut hypätä seuraavaan vaiheeseen, joka oli osakeostot. Joten ajattelin jättää leikin sikseen. No nyt keskityn, että osaan ostaa osakkeita ja saan ostaa niitä. Lisäksi tein niille selkeämmän sijoitussuunnitelman. Nyt kokeilen jo ostaa osakkeita, ei se niin hirveää ole.

Päätin puoli vuotta sitten, että keskityn uudelleen talouslaskelmiin. Olin silloin jo ollut pari vuotta taloudellisesti riippumaton. Tykkään laskelmista. Mutta rajansa kaikessa. Olen nyt taas saanut talouslaskelmat laskettua, en saa niistä enää hyötyä. Ne kiertävät kehää. Annan itselle ihan rauhan olla laskematta jos ei ole pakottavaa tarvetta. Seuraavat siirrot ovat jo selkeinä ja ne on laskettu. Rakennuttamisprojekti 244000 eurolla ja sitten osakeostot, että saan hajautettua varallisuuttani myös osakkeisiin.

Minun pakkaa sekoitti myös tulevat tuotot. Unelmoin, että saan yhden diilin. Mutta silti en uskonut sitä saavani. Hermoilin. Nyt on varmistunut että saan yrityksen kautta aika ison paketin. Maksut siitä tulen saamaan ripotellen marraskuun 2016 ja maaliskuun 2017 välillä. Taidanpa saada jo lokakuussa ensimmäisen, tosin pienen erän. Tästä tulevat rahat laitan sijoittamiseen ihan sen perus sijoitussuunnitelman mukaan.

Kun nyt säästöpöhö on ohitettu, niin olisiko aina nostaa panoksia? Pitäisikö tavoitetta nostaa?

Eli jos tulee säästämisessä takapakkia ja motivaatio katoaa, anna mennä hieman vapaammin vähän aikaa. Motivaatio löytyy kyllä. Sitten jatkat taas puurtamista, jota säästämiseksikin sanotaan.

Onko sinulla ollut kausia jolloin säästämismotivaatio on ollut hukassa?

Twitteritili aukaistu: @puolimiljoonaa 

Sijoitussuunnitelman osakeostot toteutukseen

Sijoitussuunnitelman osakesuunnitelmaosa menee nyt toteutukseen.

Minulla on ollut sijoitussuunnitelmassa osa, joka on jäänyt omassa ajatusmaailmassa taka-alalle. Koska tajusin laskelmissani, että pääomani riittää jo nyt seuraavaan isoon asuntosijoitukseen, voi aloittaa tämän suuren sijoituksen jälkeisten sijoitusten suunnittelun.

Aloitan nyt pikku hiljaa lisä osakeostot.

Minun suunnitelmani sanoo, että ennen joulua 2016 voin ostaa tehdä noin kaksi ostosta (suomalainen osinkoa maksava yhtiö, ja 6000-7000 euroa per ostos).

Osakeostojen kokonaissuunnitelmani mukaan ostan noin 6000-7000 eurolla osakkeita per kerta. Niin, että pyöritän noin 10 yritystä. mitään en myy. Kun olen saannut ostettua yrityksiä kertaalleen niin jatkan ostoja samoista yrityksistä. Ostan aina kun kassaan on kertynyt varallisuutta noin 6000 euroa eli noin 2 kk välein (väliin nyt siis tulee tuo suuri asuntopuolen sijoitus). Yhtiöt ovat ainakin aluksi ajatuksissani suomalaisia. Koska muuten en tajua yrityksiä. Kymmenestä yrityksestä noin 9 on tylsiä, vakavaraisia osinkoa maksavia yrityksiä. Ja yksi voi olla joku vähän riskimpi.

Nykyiset osakeostoni ovat tässä:

Osake	Hankinta- aika	Kpl	Hankinta- hinta	Yhteensä	Markkina- hinta	Muutos edell. %	Yhteensä	Osuus, %	Muutos, €	Muutos, %
Fortum	11.02.16	540	11,01	5 945,40	15,46	0,91%	8 348,40	53,91%	+2 403,00	+40,42	Myynti
Nordea Bank	06.05.16	128	8,00	1 023,36	9,39	-0,42%	1 201,92		+178,56	+17,45	Myynti
	06.05.16	632	7,99	5 049,68	9,39	-0,42%	5 934,48		+884,80	+17,52
		760	7,99	6 073,04			7 136,40	46,09%	+1 063,36	+17,51
Osakkeet yhteensä			12 018,44			15 484,80			+3 466,36	+28,84

Paperilla, josta katson ostettavia vaihtoehtoja on kirjoitettu 

Lassila&Tikanoja
Tikkurila
Apetit
Telia Company
(Elisa -tämän päällä on jo ruksi, liian kallis)
Nokia

Alankohan kääntyä Telia Companyyn vai Apetit ruokiin? Johonkin on nyt käännyttävä ja ostolaita laitettava, muuten menetän ajallisen hajautuksen hyödyn. Ikinä ei ole oikea aika ostaa, aina on kallista. Eilen jo piti ostaa, mutta en vaan saanut ostettua, seurasin kyllä tarkkana ja yritin tehdä ostopäätöstä.

Paljonko on liika lainaa sijoituksiin?

Sijoitusasuntojen rakennuttamislaskelma.

Olen aloittamassa keväällä kiinteistölle rakennuttamisprojektin. Lasken tässä auki luvut, niin tiedän, mikä alkulähtötilanne on riskien suhteen.

Ensinnäkin minua kiinnostaa, että voin lyhentää stressittömästi hankkeen lainaa. Laskin kaikki asuntoni läpi turvallisuushakuisesti (pienimmällä mahdollisella vuokralla ja suurimmilla mahdollisilla kuluilla tämän hetken mukaan). Saisin vuokratuottoja brutto 3190 euroa eli 20 % veroasteella netto 2552 euroa kuukaudessa. Tästä summasta voin siis maksaa hyvinkin lainan korkoja ja lyennyksiä 3/4 osaa eli 1914 euroa kuukaudessa.

Minulla on nyt lainaa 162000 euroa ja lisäksi yhtiölainaa yhteen uuteen asuntoon 70000 euroa. Tuon uuden asunnon yhtiölainan jätän tästä laskelmasta pois.

Uskallanko ottaa yhteensä lainaa 300000 euroa (minulla on silloin sijoitusvarallisuutta 914000 euroa, kun lasken mukaan tuon uusimman sijoitusprojektin). Olen toivottavasti vaihtamassa pankkia ja siinä samassa kaikki lainani laitetaan yhteen kokonaisuuteen.

Jos minulla on lainaa 300000 euroa niin sen kustannukset ovat 20 vuoden lainana kiinteänä tasaeränä 2% korolla 1518 euroa per kuukausi (4% korolla 1818 e/kk ja 6% korolla 2149 e/kk).

Eli päädyn että uskallan ainakin ottaa lainaa pankista 300000 euroa. Tuo ei ole 20 vuoden laina-ajalla lähelläkään kipukynnystäni. Mittakaava on juuri oikea.

No jos minulla on lainaa 300000 euroa niin siitä on laskennallisesti siitä on tuohon uusimpaan sijoitusrakennuttamiseen 138000 euroa (hanke on 244000 euroa). Omaa pääomaa tarvitsen 106000 euroa eli minulta puuttuu enää 16000 euroa. Ihan varmasti saan tämän säästöön maaliskuuhun 2017 mennessä (ja oikestaan tarvitsen rahan vasta loppukesästä 2017, kun rakennuttaminen maksetaan sitä mukaa kuin talo valmistuu, mutta pankki saattaa vaatia sitä aiemmin tilille).

300000 euron lainalla nukun yöni hyvin. Silloin minulla on kokonaisuudessa 369800 euroa eli velkavipuni on silti 40 %. nykyään velkavipuni on 31%. Laskelma löytyy täältä. Kyllä tähän 40% tähdätään.

Luvut ovat nyt niin lähellä että. Hyvä, hyvä!

Voisinko lopettaa säästämisen, kun pankki näyttää jo nyt vihreää valoa?

Kirjoitin viikko-pari sitten halustani vaihtaa pankkia nykyisestä Nordeasta pois esim Osuuspankkiin. Kirjoitus löytyy täältä. Mietin seuravaa sijoitusta eli noin 240000 euron taloprojektia, jota olen pähkännyt jo pari-kolme vuotta. Minulla on tontti ja sen pohja on superloistava (sekä maaperä, että ilmansuunnat ja sijainti). Nordea oli viimeksi nihkeä ja ilmoitti, että Nordea lähtee sijoitusta lainoittamaan jos omaa pääomaa on 50%. Lykkäsin siis vuodella projektia ja säästin. Olin laskenut että noin helmikuussa 2017 opo voisi olla kasassa. Silloin olisi loistava aika aloittaa projekti. Heti kesän alussa pistää maatyöt alkuun ja tuoda taloelementit kesällä. Valmis talo olisi marraskuussa. 

Kyselin jo aiemmin rahoitusta myös muista pankeista. Op oli joustava. Tarkastin heidän mielenkiinnon myös nyt. Sain vastauksen hiukan viiveellä, mutta vastaus oli loistava. Omaa pääomaa pitäisi olla noin 40000 euroa ja loput saisin lainaa (200000). Kaikki lainat pitäisi kuitenkin olla op pankissa (kysyin myös jos voisin jättää pari lainaa Nordeaan, muuten siirtäisin kaiken oman ja yriksen toiminnan op pankkiin). Tarjous oli vielä voimassa hyvin samanlaisena kuin vuosi-pari sitten. Kaikkien lainojen nipun marginaali olisi neuvottelematta luokkaa 1,70%. Samanlaiseen tulokseen tulin Nordean kanssa vuosi sitten, sillä erotuksella, että op lupasi enemmän lainaa (ja mielikuvissani Nordea on vaan nyt niin huono, haluan siitä irti).

Minulla on nyt myös tullut 'säästöpöhö' ja motivaationi on hukassa. Voit lukea siitä täältä. Sijoittamaton käteispositio painaa ja mielellään saisin sen kiinni johonkin ja tuottamaan. Minun oikeastaan ainoa säästömotivaationi on ollut saada säästöön tuo 50% omaa pääomaa eli 120000 euroa. Ja nyt toinen pankki tarjoaa lainaa sijoitukseen (opoa 40000 euroa), niin että voin lopettaa ns. säästämisen tähän projektiin ja sen rahoitus olisi valmis. Minulla on siis jo 9/2017 varallisuuslaskelmassani mukaan käteistä melkein 90.000 euroa (oikeasti se ei ole käteistä vaan saan sen likvidoitua kolmeen kuukauteen). Ja saan haluamani projektin vaikka olisi vain 40000 euroa. 

Annatko itselleni nyt luvan leijaillut ja törmäillä. Törsätä. Säästömoraalini on nyt kyllä koetuksella.

Tuon suurprojektin jälkeen minun sijoitussuunnitelma sanoo, että osakkeiden ostoon. Onkohan tässä nyt vaan se, että koen osakkeet niin kalliina (ja vaikeana) tai jotenkin hyljin nyt niitä, siksi en halua koskea niihin ja vetkuttelen lisäsäästöllä (koska minun pitäisi saada se sitten sijoitettua...). Mikä minulla mättää? Vai lopettaisinko vaan nyt kuitenkin rahan seuraamisen? Tykkään kyllä edelleen tehdä noita laskemia, varsinkin kun ne ovat sikahyvät nykyään. Minulla on varmaan säästöpöhö. Se tulee kaikille jotka säästää liikaa ja tavoite on hukassa. Eli olisiko korjaus jos höllään säästämistä (vaikeaa, kun en oikein osaa törsätä) ja teen suursijoituksen jälkeisen osakkeiden oston sijoitussuunnitelman kuntoon. Että teen sitten kuin kone sijoitusta niin se ei tunnu vaikealta.

Kiitos kun sain kirjoittaa tämän tänne. Taisin oivaltaa jotain. Minun pitää tehdä jatkosuunnitelma osakeostojen jälkeen eli tuonne parin vuoden päästä mihin säästän ja mitä tavoittelen. Olisiko se uusi oma talo? Veden läheltä, keskustasta tontti ja sinne pilarien päälle talo, valkoinen rapattu vai sittenkin kerrostalo yksiötä (täällä oli yksi vanha kerrostalo myynnissä keskustassa 750000 eurolla joskus, olisko ollut 10 asuntoa).  Vai olisko sen jälkeen tavoite säästää esim 300000 euroa ja ostaa 50 % velkavivulla joitain sijoitusomaisuutta 500000-700000 eurolla.

Vai menikö oivaltaminen hukkaan, kun huomaan, että kierrän kehää. Säästän vaan siksi, että saan lisää sijoitusomaisuutta? Lähden lenkille, heippa!

Mielikuva halvasta

Mielikuva halvasta. Minulla on mielikuva tietyistä kaupoista, että ne ovat halpoja. Minulla pihinä halpa on myös mielikuva kannattavasta. Ostan mielelläni halvalla. Aina mielikuva ei osu oikeaan. Kävin eilen Tokmannilla ja ostelen ihan sälää (pientä hakuammuntaa mitä voisin tarvita esim kuivaruoka tuotteista). Lisäksi innostuin ostamaan vuoden pesu- ja puuhdistusaineet ja joitain siivousvälineitä. Mitään en noista varsinaisesti tarvinnut. Jotenkin olen mieltänyt, että kauppa on halpa. Ja kun satuin olemaan siellä niin miksikäs en ostaisi enemmän. No, väärin meni.

Vielä Tokmannin kassalla luulin, että ostokset olivat edulliset. Maksoin kiltisti 180 euron ostokset. 

Olin unohtanut pari tuotetta ja kurvasin Prisman kautta.

Oijoi, oijoi...

Sattumalta katsoin siellä jonkun torttupohjan hintaa. Olipa hintaa vain 0,49 euroa. Tokmannilla halvin oli ollut 1,10 euroa. Molemmat vaaleaa perushöttöä. Vahingossa kävelin vielä tämän jälkeen karkkihyllyn läpi. Olin ostanut tietyn suklaapatukan Tokmannista 1,45 hintaan ja siinähän se sama patukka oli Prismassa hintaan 1,15 euroa (80% Tokmannin hinnasta).

En edes ala arpoa, että paljonko Prismassa olisi ollut Tolu, Omo pyykinpesuaine, Comfort huuhteluaine, Sini-lattiaharjasetti... Olisikohan selvinnyt Prismasta 180 euron sijaan 143 eurolla? Ja vielä ihan turhaan ostin vuoden tuotteet.

Kyllä, opin!

Enemmän rahaa sijoittamiseen

Haluan saada rahaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sijoittamiseen. Tähtään verotuksessa mätkyihin, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut. Haluan lainata verottajalta halpaa rahaa tai oikeammin en halua maksaa ennakkoon veroja vaan haluan maksaa ne mahdollisimman myöhään. Tämän rahan sijoitan ja yritän saada siitä taloudellista hyötyä. Koen että näin toimin taloudellisesti fiksummin. 

Veroja toki haluan maksaa, koska koen että niillä saan palveluita, mm. kirjasto (aivan jalokivi). Soitin myös kunnalliseen hammashoitoon ja yllätys yllätys sinne pääsee jonoon. Loistavaa. Olen siis jonossa joka on noin puoli vuotta ja saan kirjeen kotiin kun saan varata ajan hammaslääkärille, joka tekee hoitosuunnitelman (tyyliin hammaskiven poisto).

Eilen tein verottajan sivuilla uuden verokortin. Mahtava palvelu, aivan upea! Kaikki tiedot napottavat siellä valmiina ja siitä vaan muuttelen luvut parhaaksi sen hetken arvioksi. Kaikki netissä. Verokortti postitetaan 4-5 päivää. (Joskus sen kortin on saanut myös tulostettua sivuilta suoraan, mutta nyt siinä oli vain postitus vaihtoehto.)

Verottajalla on myös loistava puhelinpalvelu. Minulla verokortin uusimisen jälkeen on tullut AINA puhelu verottajalta (nenän kuin ne postittaa sen verokortin), jossa verovirkailija on katsonut numeroni läpi ja tarkistaa että olen ottanut kaiken huomioon. Minullahan tuo sopii. 

Voiko asia enää helpompi olla. No, ei voi! 

Toki vaihdatin verokortin tosi myöhään, kun arvioin että se alkuperäinen korttikin oli suht oikea, vai vähän yläkanttiin. Päätin vasta nyt paljonko maksan firmastani ulos palkkaa. Yleensä teen vaihdon heti alkuvuodesta, mutta nyt asia jäi. Parempi myöhään kun ei millonkaan. Lokakuu on ihan hyvä kuukausi vaihtaa verokortti. Veroprosentti pieneni 2 %. Kyllä siihen hintaan kannatti puoli tuntia käyttää lukujen arviointi ja nettiin syöttöön.

Osakkeet, osakkeet, osakkeet, ei ymmärrä! Nordea.

Osakkeet, osakkeet, osakkeet, ei ymmärrä! Nordea.

En ymmärrä ollenkaan, miten kurssit määräytyvät. Niissä ei ole mitään logiikkaa. Eilen uutisissa (3.10.2016) oli tyytyväisyystutkimusta Nordea pankista. Asiakkaat ovat tyytymättömiä pankkiin. Tai ainakin uutisen mukaan tyytyväisyys olisi ollut laskussa. 

Joten ajattelin tänään, että mitenhän uutinen vaikuttaa kurssiin. 

Minun pankkini on Nordea. Itse olen hyvin kriittinen Nordean suhteen ja jos vaan saan fiksumman (vaikka olisi samanhintainen tai jopa hiukan kalliimpi) tarjouksen uusimmalle sijoitukselleni niin vaihdan miellelläni pankkia.

Minulla on toukokuun alussa 2016 ostettua Nordean osaketta 7,99 ja 8,00 hintaan (760 osaketta). Eli 6073,04 euroa on hankintahinnasta kiinni Nordeassa. Ostin osakkeet osinkotuoton takia. Tai en tiedä, miksi ostin osakkeet. Mutta niitä on on eli osakkeen liikkeet kiinnostivat tämänkin takia.

No mitenhän sille osakkeelle nyt sitten on eilisen (negatiivisen) uutisen jälkeen käynyt? Ihan käsittämätöntä, mutta osake on tietenkin noussut 0,77% (hinta 4.10.2016 klo 13.35 on 9,19 euroa). Olen siis ihan untuvikko osakkeissa ja taas tästä oppineena minun pitäisi pysyä osakesijoittamisesta kaukana. En vaan ymmärrä tuota hinnanmääräytymistä. Ja yleensä jos tuote on sellainen, että jos en ymmärrä niin pysyn kaukana. Onneksi minulla on aikaa melkein vuosi seurata ja ymmärtää osakesijoittamista ja sitten vasta sijoitussuunnitelmani mukaan saisin aloittaa osakeostot suuremmassa mittakaavassa. 

Itse olen plussalla Nordean osakkeilla hankintahinnasta +918,96 eurolla (+15,13 %). 

Mikä on edullisin tapa siirtää omaisuutta jälkipolville?

Mikä on edullisin tapa siirtää omaisuutta jälkipolville? 

Monessa blogissa on mietitty lapselle säästämistä, kannattaako se tehdä omissa nimissä vai suoraan lapsen nimissä. Toki se on edullisinta tehdä lapsen nimissä niin raha kasvaa lapsen omana rahana korkoa korolle ilmiöllä, eikä tässä kasvusta tarvitse omaisuuden siirrossa maksaa veroa. Toisaalta on mietitty, että entä jos lapsi ei osaa käyttää rahaa ja täysi-ikäisenä tuhlaa rahan.

Ottamatta kantaa mikä on fiksuin tapa rahan alkulähteillä, olen kuitenkin alkanut tajuta, mikä on paras tapa siirtää raha lapselle (tai jollekin muulle henkilölle) kun varallisuutta on jo kertynyt.

Lahjasta ja perinnöstä pitää maksaa vero. Elämisen kuluja saa Suomen lain mukaan maksaa verottomasti.

Eli jos nyt sattuu olemaan vanha ja rikas ja haluaa antaa sitä rahaa lapsilleen niin edullisin (ei ollenkaan veroseuraamuksia) on maksaa lapsen elämistä. Helposti voi siirtää omaisuutta esim 3000 -4000 euroa per kuukausi, kun maksaa elämisen asumisen kulut, ruuat, vaatteet, ihan kaikki kulut (meikit, liikkuminen, kampaajat, auton käytöt, taksit). Ja lapsi itse käyttää omat tulonsa sijoittamiseen. Tuo 3000 - 4000 e kk on kuitenkin ihan eri rahamäärä kuin lahjasta veroton raja 3999 euroa kolmessa vuodessa eli 111 euroa kuukaudessa. Kolmessa vuodessa voi jälkikasvulle saada esim 108000 euroa verottomasti (3000x12x3). Laskinkohan oikein, että lahjaveroa maksettaessa 1. lahjaveroluokassa tuosta esimerkin 108000 euron summasta pitäisi maksaa 12890 euroa (358 euroa kuussa) eli tuon verran voisi jopa maksaa ihan vaan 'löysää' rahaa niin silti pääsisi samaan summaan kuin lahjana annettaessa. (Toki voi miettiä, että haluisiko mielummin antaa 3000 eurosta 358 euroa omalle jälkikasvulle ylimääräistä törsättäväksi vai sitten verottajalle... veroilla kyllä saa aika hienoja juttujakin aikaan)

Elämiseen ostettuja 'lahjoja' ei tarvitse laskea tuohon lahjaveron piiriin meneviin lahjoihin. 

'Lahjaksi saadusta tavanomaiseen koti-irtaimistoon kuuluvasta varallisuudesta ei makseta lahjaveroa, ellei  yksittäisen esineen arvo ylitä 4 000 euroa. Koulutusta, kasvatusta tai elatusta varten annettu lahja on veroton, mikäli lahjaa ei ole mahdollista käyttää muuhun tarkoitukseen.'

Jokainen saa elättää toista (ostaa ruokaa, antaa asunnon ja auton käytön, ostaa huonekalut, ostaa etelän matkat; ainakin jos änkää itse mukaan) ilman veroseuraamuksia. Eli fiksun kannattaisi todellakin maksaa koko lapsen eläminen ja lapsi sijoittaisi kaikki omat tulonsa. Silloin ei tule veroseuraamuksia. Jos annat lapselle sijoitettavaksi rahan ja lapsi maksaa omistaan elämisen, niin tuo sinun antama raha on lahjana verotettavaa. Olen vasta nyt tajunnut miten hyvä tapa siirtää rahaa tuo toisen elämisen maksaminen on. Ennen ajattelin, että se on jotenkin moraalitonta ja ihan luuseritoimintaa, mutta oikeasti se on todella järkevää.

Lapsen kanssa sopimus, että saa elämiseen niin paljon rahaa kun on saannut edellisessä kuussa sijoitettua säästöön ja sijoittanut. Ja alkuun vielä lainaa yhden kuukauden tulojen verran rahaa niin senhän voi sitten kokonaan sijoittaa. Ja siitä se lähtee. Pyörä pyörii ja jälkikasvu saa sijoitusmassaa hurjaan 3000 euron kuukausi vauhtiin.

No ehkä tuo kaava on vähän liian vauhdikas. Mutta on siinä takana ihan järkevää verosuunnittelua, johon entinen minäni olisi sanonut että tyhmää tuollainen on. Fiksua tuo olisi.

Oikeasti minusta jälkikasvulle kannattaa antaa mahdollisuus rikastua. Helpottaa ensiaskelia. Kulttuuria. Matkustelua. Korkeakouluopiskelua. Itse arvostan erikoisesti yrittäjyyttä. Eli esim. osakeyhtiön alkupääoman antaminen tai yrittäjäympäristön ilmainen antaminen (perustaa vaikka itse yrityksen ja jälkikasvu saa siinä helposti toteuttaa ideoitaan) helpottaa jo kummasti.

Pankin vaihto suunnitteilla

Haluaisin vaihtaa pankkia. Olen ihan kypsä, kun olen jumittanut Nordeaan. En vaan usko siihen. Olen ollut joskus Helsingin osuuspankin, sitten Syp (vai oliko tämä Kop) ja myöhemmin Meritan asiakas. Ja vaikka en ole vaihtanut ikinä pankkia, pankkien nimet ovat vaihtuneet. Nykyisin se on Nordea. No nyt on aika vaihtaa pankkia, tai ainakin yrittää vaihtaa sitä.

Nyt olen henkisesti valmistautunut, että haluan hyväksyä uusimpaan taloprojektiin tarjouksen op pankista. Siellä kaikki tuntui olevan joustavampaa alustavissa neuvotteluissa alkuvuodesta 2016. Siirtäisin pankkiin henkilökohtaisen tilini ja yritykseni kaikki tilit. Nordeaan jättäisin kaksi lainaa. Toinen niistä on niin halpa, että sitä ei kannata siirtää. Ja toinen on 10 v bullet, jollaista en usko saavani Op pankilta. 

Olen valmistautunut että minulla on projektiin 50 % omaa pääomaa ja lainaa otan 50%.  120000 euroa omaa pääomaa ja 120000 euroa lainaa. Nordea vaati lähtökohtaisesti 50 % omaapääomaa. Siksi päädyin myös itse tähän lainoitusasteeseen aiemmin. Halusin tehdä tuon projektin aika riskittömästi ja korkea velkavipu lisää riskiäni. 

Alan nyt kuitenkin kallistua, että josko ostaisin yhden pikku yksiön pois markkinoilta. Jolloin omapääomani vähenisi tuon yksiön verran. 

Nyt olen sitten laittamassa pariin päivään op pankille kyselyn, että josko tuo omapääomani puute haitaa positiivista suhtautumista tulevaan lainoitukseen. Tai miten he suhtautuvat jos jätän kaksi lainaa vanhaan pankkiin. Katsotaan minkä vastauksen saan. Jos ääni kellossa on muuttunut, niin sitten en uskalla ostaa tuota pikku yksiötä.

Matkailu avartaa, kyllä!

Kirjoitin jokin aika sitten kirjoituksen pahassa matkakuumeestani. Kirjoitukseni löytyy täältä 'Matkakuume, voiko sen selättää?'.

Olen vähentänyt matkailua, koska kotini on ollut vaan niin ihana ja matkat eivät ole poltelleet. Ja olen saanut reissata omasta mielestäni ihan tarpeeksi paljon. Toki Len matkailua harrastanut kerran vuodessa nytkin. No matkakuume nyt kuitenkin tuli ja pahana päällä.

No nyt sen matkakuumeen pitäisi olla ohi. Aivan mahtava matka koettu. Kyllä, aivan ihanaa! Matkailu on todellakin mahtavaa. Ja vaikka luulin, että en innostu noin matkailusta niin kyllä vaan. En todellakaan ole reissannut vielä tarpeeksi. Perun sanani täysin.

No voiko matkakuumeen selättää matkalla. No, ei voi. Nyt minulla on heti uusi matkakuume. Tämä on täysin kierre. Miten tästä pääsee pois?

Kaivoin jo säälittävästi kaikki kolikotkin esille ja löysin kolikoista 400 euroa seuraavan matkan pohjakassaan. No totuus on, että en mitään kassoja tarvitse eli tuo on vaan symbolinen, mutta niin vaan lupasin itselleni, että saan vaikka heti varata uuden matkan, jos siltä tuntuu. Katsotaan miten pitkään saan oltua kotona. Kotonakin on kyllä ihanaa..... mutta ruoka, ohjelmat, meri, lämpö, löllöttely....

* Matkakuume, mutta kohde puuttuu? Löydä matkakohteesi - Booking.com