Sivut

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tekeekö työnteko onnelliseksi?

Olen ajatellut paljon sitä, mitä oikein elämältäni haluan. Millaista elämän pitäisi olla, että olisin maksimi onnellinen aina siinä hetkessä.

Oman asunnon helppous (tilaa, avaruutta, kaunista tilaa, toimivaa tilaa, kaikki hyvässä kunnossa) alkaa yllättäen kasvattaa sijoituksiaan. Taisin vähän kommentoida yhteen sijoitusblogiin, että 'ei asunto voi olla ykkönen säästämisessä' - tyylisesti.

Olen ollut aika paljon mökillä töiden tiimoilta. Ja tämä on kyllä korostanut oman toimivan arjen luksusta. Aina kun tulen kotiin tulen suunnattoman onnelliseksi. Kaikki toimii. On uutta. On tilaa. Ja jos joku ei toimi, niin saan sen heti soitettua kuntoon.

Olen ollut nyt siis projektissa kiinni kohta kuukauden ja vielä yksi kuukausi olisi ajallisesti pakerrettavaa. Noin puoli päiväisesti. Ennen tätä projektia satuin ostamaan sijoitusasunnon, jonka laitoin kuntoon (meni noin 2 viikkoa tai kk), eli varmaan tämä case myös osaltaan kuormittaa ajatuksiani.

Tämä on taas kyllä niin hyödyllinen kokeilu minulle, rahan perässäkö minä haluan juosta. En. Haluan juosta oman vapauden perässä. Rahani riittävät ilman tällaisia projektejakin taloudelliseen riippumattomuuteen. Miksi sitten sidon itseni kiinni 'töihin'. Eihän tässä ole mitään järkeä. Jotenkin haluan varmistaa, että saan keväällä aloitettua rakennuttamishankeen (jota olen jo kerran siirtänyt myöhempään). Mutta ehkä vastaisuudessa voi ihan hyvin odottaa vuoden pari ja rakennuttaa talot hitaammin.

Ei tämä ole sen arvoista. Vaihtoehtona minulla olisi juoda aamukahvit kiireettömästi, nauttia elämästä (juosta, syödä hyvin). Nyt en saa mitään kivaa aikaan. Energia ei vaan riitä lenkille. Ja aamusta rauhalliset aamuhetketkin ovat jääneet. Ja ruokani on ihan epäkelpoa. Olisi ihan kauheaa, jos elämäni olisi aina tällaista. Ei, ei ei!

Mietin myös, että otan tähän väliin kolmen viikon joululoman. Palkitsen itseni. Pikkuisen minun pitää hommia tehdä, mutta pääosan siirrän tulevaisuuteen eli projektiin loppuu helmikuun loppupuolella.

Toisaalta, jos ajattelisin järkevästi, voisin aina ottaa kerran vuodessa jonkun vastaavan projektin noin 3 kk ajalle (3 h per päivä) ja sitten loppu ajan vaan olisin. Mutta tämänkin tuntuu ahneelta. Miksi niin teksin?

Mutta ehkä tähän kulminoituu myös entinen arkeni, työarki. En tajua, mistä olen oikein siihen saannut motivaation. Näen jo silmissäni helmikuun jälkeisen arkeni, tämä motivoi minua suorittamaan tämän rastin nyt loppuun. Mutta jos olisin töissä, niin mitä silloin aina odottaisin. Lomaa, joka on maksimissaan kuukauden ja sitten taas loman jälkeen pakerrus jatkuu. Ei kiitos!

Kyllä taloudellinen riippumattomuus on luksusta!

9 kommenttia:

  1. Heh, kateeksi käy =D

    T:Työmuurahainen

    VastaaPoista
  2. Mitä suotta liikaa töitä haalimaan, jos pärjää noin hyvin ilmankin. Ei vaan itse tuohon pysty, pakko töitä tehdä vielä monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan löytyisi sellaisia ihmisiä, jotka tilanteessani vaan painaisivat kaasua. Minä en vaan halua. Haluan rauhaa ja kiireettömyyttä.

      Poista
  3. Kuulostaa mukavalta elämäntilanteelta kun voit valita. Näin yrittäjänä työkuorma ei ole yhtään mukava tällä hetkellä. Pääoma ei vielä riitä kunnolliseen taloudellisesti riippumattomaan koroilla elämiseen, tietysti pääomaa syömällä voisi pitää useita vuosia lomaa. Palkkatyö alkaa tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta parin vuoden säästörupeamaksi.

    VastaaPoista
  4. Voi olisko tuo sinun osaaminen sellaista, jota voisit siirtää jollekin toiselle, joka työtä kaipaisi? Itse ainakin oppisin mielelläni jotain, jolla voin tienata noin hyvin :)

    VastaaPoista
  5. Kun kuulen sanan työ, suljen radion.

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa että vähäisetkin työsi stressaavat sinua kovasti :)

    Itselläni on pyrkimus sellaiseen työelämään, joka on mielekästä ja tuottaa sisältöä itsessään. Yleensä tämä on onnistunut. Mm. mukavat työkaverit, työn sisältö jossa oppii uutta, työmatkat mielenkiintoisiin kohteisiin.

    Toki minulla ei ole muita vaihtoehtoja, sillä toistaiseksi pitää tienata ansiotuloja :)

    Mutta pointtina oli siis, että työelämästä voi nauttia ja tähän kannattaa pyrkiä. Liian mustavalkoinen asettelu työelämän ja elämän välillä ei ole hedelmällistä.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitin tänään blogitekstin, jonka julkaisupäivämääräksi taisi tulla joulun jälkeinen viikko... Pohdin sitä, miksi nyt tuo töihin (uuteen työpaikkaan) meneminen tuntuukin niin hemmetin hyvältä. Tajusin, että on olemassa töitä, ja sitten niitä paskempia töitä.

    Kun aiemmin hakusessa oli aina vakityöpaikka, niin nyt 6 kk:n soppari onkin tosi hyvä juttu. Itselläni ei ole pullat niin hyvin uunissa, että pystyisin heittäytymään taloudellisesti riippumattomaksi, mutta kun tässä on nyt tätä luppoaikaa ollut aikalailla, niin itse huomaan kaipaavani aivojen rassailua ihan toisella tapaa. Toki olisi upeaa, jos ei tarvitsisi tehdä 8-16 päiviä, vaan voisi itse päättää työpäivien pituuden...

    Mutta se onnellisuuden tunne... ota siitä kiinni ja tee vain niitä asioita, joista todella nautit... Niin minäkin olen päättänyt tehdä. Aika pinnallista tämäkin, mutta nähtyäni työhuoneeni aiemmin tällä viikolla, työmotivaatio kasvoi entisestään ;D Pitkästä aikaa odotan töihin menoa!

    VastaaPoista