Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että rahalla ei saa onnea. Nyt olen kääntämässä kelkkaani. Kyllä turvallinen, ylijäämäinen talous antaa mielihyvää ja sitä kautta onnellisuutta. Ihan mielenrauhan. Ainakin minulle. En edes osaa kuvitella miten osaisin nyt elää vaikka opiskelijabudjettielämää, niin että minulla olisi vain se opintotuki ja ei muuta vararahaa. Olisin koko ajan miettimässä riittääkö raha. Sen sijaan en mieti että eläisinko opiskelijabudjetilla, tietenkin eläisin ja vielä ihan hyvää elämää kunhan tiedän että selustansa on turvattu. Olen turvallisuushakuinen ihminen ja olen onnellimmillani kun tiedän, että minulla on turvallista taloudessa huomennakin. Lisäksi olen mukavuudenhaluinen, en usko että saisin sellaista onnentunnetta kuin nyt jos kävisin säännöllisissä päivätöissä. Haluan saada elantoni pääomatuloista. Haluan, että pääomani tekee minulle töitä että minä saan olla vapaalla.
Mutta mikä olisi rahamäärä, että sen jälkeen en kokisi tulevani enää onnellisemmaksi? Voiko sellaisen rahamäärän määrittää?
Olisko se miljoona euroa? Jos minulla on miljoona euroa omaa pääomaa ja saan sille 8 % tuoton niin saan vuosittain 80000 euroa eli 6666 euroa kuukaudessa (bruttona). Tuo on kyllä jo sellainen summa, jonka luulisin takaavan maksimaalisen onnellisuuden taloudelliselta kannalta. En usko, että tulisin Suomessa onnellisemmaksi jos minulla olisi 2 miljoonaa euroa. Mutta jos halusin asua jossain kalliissa miljoonakaupungissa ydinkeskustassa niin eihän tuo silloin riittäisi mihinkään. Onnekseni en halua asumaan kalliiseen kaupunkiin. Ulkomaille voisin joskus muuttaa, mutta minulle varmaan kelpaisi joku edullinen lämmin kohde, joten tuolla päälle 6000 eurolla kuukaudessa uskon, että eläisin unelma ulkomaankohteessa ihan kivasti. En usko että tarvitsisin yli miljoonaa pääomaa. Ja tuo miljoonan euron antama tuottokin on jo niin suuri, että minulle taitaisi riittää vähempikin.
Vai riittäisikö tuohon tämä minulla jo oleva 500000 euroa omaa pääomaa? Jos saan tuolle 8% tuoton niin saan vuodessa 40000 euroa pääomatuloja eli 3333 euroa. Tämä lienee siinä ja siinä. Elän tuolla, mutta en koe että olen varallisuuteni tien päässä. Eli lisäämällä pääomatuloja, uskon että tulen onnellisemmaksi.
Raha helpottaa elämää, kyllä se vaan niin on. On helppo hymyillä uudessa valoisassa kodissa jossa kaikki toimii (ja jos ei toimi niin sen saa rahalla toimimaan). Tilillä on puskuria. Sijoitukseni lainoitusaste on omasta mielestäni hyvä (tai no nyt se voisi olla korkeampikin, mutta seuraava iso sijoitus sitten tasaa senkin asian kuntoon). En ole joutunut ottamaan 'liian korkeaa' velkavipua, että saan parempaa tuottoa. Koen, että talouteni on sen verran ylijäämäinen, että rikastun koko ajan lisää koska voin koko ajan lisätä sijoitettavaa omaa pääomaa.
- Jos pystyisin itse päättämään mikä rahasumma ei enää lisää onnellisuuttani, niin uskon, että se raha summa on puolen miljoonan ja miljoonan euron välillä, toki lähempänä miljoonaa. Mutta iskisikö sitten ahneus kun miljoonan rajapyykki olisi saavutettu? Haluaisinko vielä enemmän?
Luulen, että tuon miljoonan jälkeen se lisäyksen onnellisuuden lisäys riippuu siitä, minkä merkityksen itse annat sille. Sinne miljoonaan asti annat rahan keräämiselle merkityksen turvallisuuden kautta, mutta sen jälkeen turvallisuus ei tosiaan taida juurikaan lisääntyä.
VastaaPoistaJos esimerkiksi ajattelet, että "raha on menestyksen mittari", niin sillä tavalla lisääntyvä rahamäärä lisää onnellisuutta tuon miljoonan jälkeenkin, koska kasvava varallisuus kertoo sinulle, että olet matkalla oikeaan suuntaan. Toinen vaihtoehto voisi esimerkiksi olla, että keksit jonkun projektin, jonka haluaisit tehdä, ja joka vaatisi sen toisen miljoonan. Silloin onnellisuus tulisi siitä, että saisit taas tavoitella itsellesi merkityksellistä tavoitetta rahaa keräämällä.
Jos taas sinulla ei ole mitään (sisäistä) syytä kerätä rahaa, niin en usko, että sen rahamäärän lisäys lisäisi myöskään onnellisuutta.
Kiitos kommentista. Niin nyt luulisin, että olisin onnellisempi, jos minulla olisi vielä enemmän rahaa (esim. se tavoitteeni miljoona euroa omaapääomaa), mutta tokkopa tuo on totta. Huomaan itsessäni koko ajan muuttuvia elementtejä. Olen ehkä vaan ahne. Ja sitten kun olen saavuttanut tavoitteeni niin haluankin lisää. En toki tiedä onko tuo huono asia, mutta ehkä minun pitää tehdä myös varallisuuden kuoletus suunnitelma. Nyt minulla on vaan suunnitelma kuinka saan varallisuutta lisää, mutta minun pitää tehdä myös suunnitelma kuinka 'tuhlaan' varallisuuteni eli syön myös pääomaa.
PoistaMinun käsitykseni mukaan ihminen on vain sellainen eläin, joka haluaa aina vaan "enemmän". Sillä ei ole merkitystä, missä varallisuusluokassa ollaan, mutta tietysti ne köyhemmät helposti alkavat huudella "Ahne!", kun rikas sanoo haluavansa lisää. Turha niistä huuteluista on välittää, koska nuo ihmiset ovat vain sokeita samalle ominaisuudelle itsessään.
PoistaToki tuon "enemmän" voi kanavoida muuhunkin kuin rahaan, koska se on lähtöisin synnynnäisestä sisäisesti halusta tuntea menevänsä eteenpäin. Jos rahan sijasta alkaakin keskittyä vaikka ihmisten auttamiseen, niin tuo "enemmän" alkaakin tarkoittaa enemmän autettuja ihmisiä, jolloin kassa saattaa alkaa siinä sivussa jopa pienentyä. Mutta kiinteistösijoittajille "enemmän" usein tarkoittaa enemmän asuntoja/kiinteistöjä, mikä puolestaan hyvin nopeasti tarkoittaa myös enemmän rahaa. Toki jos tavoitteeksi ottaa tuon pääoman syömisen, niin saahan siitäkin sen onnistumisen ja edistymisen tunteen, kun asiat menevät suunnitelmien mukaan.
Jos varallisuudestani katoaisi yhtäkkiä 90% (eli noin yhden keskihintaisen omakotitalon verran), niin en usko sen vaikuttavan onnellisuuteeni millään tavalla. Mutta minä olenkin vielä palkkatöissä, ja ihan tyytyväinen tilanteeseeni. Tuskin varallisuuden tuplaaminenkaan hirveästi vaikuttaisi (mutta silti pyrin kyllä kasvattamaan varallisuuttani mahdollisimman paljon).
VastaaPoistaMahdollinen vapaaherruus lähinnä pelottaa minua, pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä ettei pelkästään loju sohvalla tai roiku netissä kaiket päivät... Miten sinä kulutat aikaasi? En pikaisella vilkaisulla löytänyt siitä mitään blogipostausta.
Kiitos kommentista. Minua ei vapaaherruus pelota eikä pelottanut ajatuksena silloinkaan kun olin vielä palkkatöissä. On ihanaa 'harrastaa' vapaaherrana taloudellisia asioita (pääoman pyöritystä) tai taloudesta riippumattomia asioita (saan maalata taivaanrantaa). Ja on kuule kivaa. Ei ole vapaa-ajanongelmia, minun harrastuksilla.
PoistaVeikkaanpa, että lopulta se raha itsessään ei tuo onnellisuutta. Mainitsit turvallisuuden tärkeäksi. Entä jos olisi aivan 100% varmaa, että perhe/ystäväpiiri/kyläläiset ruokkisivat sinut elämäsi loppuun asti ja huolehtivat, että sinulla on puhdas mukava sänky, jossa nukkua? Et olisi riippuvainen rahasta ja olisi täysin aukottoman varmaa, että muut huolehtisivat sinusta. Keskittyisitkö siinäkin tapauksessa rahan keräämiseen?
VastaaPoistaOlen paljon pohtinut tätä meidän suomaisten "onnellisuutta" vs. kehittyvien maiden köyhien ihmisten onnellisuutta. Onnellisimpia näyttävät minusta olevan vapaat, eli sellaiset jotka eivät ole pakotettuja palkkatyöhön ;) Joko syystä, ettei työtä ole, tai tekevät itse omiin tarpeisiinsa myyntitavaraa tai viljelyä.
Kun Maija Vilkkumaa P.Ohatan kanssa lavalla ollessaan sanoi tuon, että hän ei säästä tai muutenkaan varaudu tulevaisuuden varalle, koska hän luottaa siihen, että muut elättävät kyllä, niin minun korvaani se kuulosti aivan kamalalta ja jopa moraalittomalta. En voisi kuvitella olevani muiden armoilla ja taakkana. Varsinkaan, kun kykenen varsin hyvin näin hyvinä aikoina varautumaan itse huonojen päivien varalle (kuten kykenee Vilkkumaakin). Jos sattuu jotain sellaista, etten pystykään huolehtimaan itsestäni, niin on toki hyvä, että on tukiverkostot, mutta se, että tietoisesti jäisin täysin niiden varaan, on jotain täysin käsittämätöntä ja itsekästä. Mutta Vilkkumaa onkin nyt lähdössä Ruotsiin pakoon niitä veroja, joilla koko tuo tukiverkosto rahoitetaan.
PoistaKiitos kommentista. Olen aika eri linjoilla. Minua ei tee onnelliseksi että olen aukottomasti tietoinen, että muut elättävät minut ja että minulla on mukava sänky. Se ei vaan riitä minulle. En halua olla passiivinen osa. Minut tekee varmaan onnelliseksi osaltaan myös se riippumattomuus. Voin tehdä tai voin olla tekemättä. Olen töissä ollessani ollut varsinainen suorittaja (kaikki koko ajan nopeammin, enemmän rutiineja perustyöhön että saan enemmän aikaa kehittää koko järjestelmää nopeammaksi/tuttavammaksi). Nyt voin itse taloudellisesti riippumattomana päättää täysin itse mitä teen. Ja raha tuo tiettyyn pisteeseen asti tuottaa riippumattomuutta. En halua pelätä, että kaikki läheiseni tippuvat lentokoneella ja kukaan ei elätä minua. Toisaalta en haluaisi, että kukaan ajattelee että 'kyläläiset' elättävät, ajattelutapa passivoi, silloin ei kannata tehdä mitään kun yhteiskunta maksaa. Näitä makaajia olen kyllä nähnyt. Ja en usko että he ovat onnellisia.nsuomalaiseej eläkejärjestelmäänkään en usko, kun en sitä ymmärrä. Uskon, että osaan itse järjestää paremmin eläkkeeni (samalla maksamillani rahalla saan paremman tuoton). Uskon että aktiivinen toimija on onnellisempi, kun hän voit itse valita mitä tekee. Rahattomuus poistaa vaihtoehtoja, mitä valita. Mutta mikä on tuo raha määrä joka ei enää lisää onnea, ehkä sitä ei ole mahdollista määrittää. Itse olen juuri nyt onnellinen ja luulisin, että en voisi olla onnellisempi. En tiedä mitä muuttaisin. En mitään. Minun onneen on vaikuttanut, että minulla on rahaa ja siten riippumattomuus esim. perinteisistä palkkatöistä. Vai olisiko onnellisempi jos minulla olisi tuo miljoonan tavoite jo saavutettu. Ehkä sittenkin tarvitse uuden tavoitteen.... Mutta lisääkö se onnea? Eipä taida.
PoistaKyllä olisin onnellinen puolen miljoonan puskurin tuotoilla, se on enemmän, kuin mitä tienaan kokopäivätyössä nyt. Haaveeni elää vailla palkkatyön elämää rajottavaa riippaa on vain tavottamattomissa... mielestäni sinulla on jo syytä olla onnellinen nykysäästöilläsi.
VastaaPoistaMinulle onnellisuus liittyy lähinnä ihmissuhteisiin ja perheeseen. Hyvä taloudellinen tilanne lisää tyytyväisyyttä, mutta ei riitä pelkästään onnentuojaksi.
VastaaPoista