Sivut

torstai 2. elokuuta 2018

Lapsityövoimaa vai lasten aktiivista taloustoimintaa!


Minulla on monta lasta ja kaikilla heillä on omat erikoisalansa. Yksi tykkää leipoa. Yksi tykkää kaivaa matoja (tosi hyvä, sillä meidän pihalta löytää tosi vähän matoja ja ongintaan matoja toki tarvitaan). Kaikki tykkäävät kalastaa. Yksi tykkää syödä terveellisesti. 

Yksi ilta sain iltapalan helpolla ja halvalla, kun paistoin kaikki lasten onkimat ahvenet. Olihan ne kalat pieniä ja olihan niissä ruotoja, mutta lapset olivat ihan innoissaan. Itse kalastama kala on parasta! Ja kaloja meni ja meni ja meni...

Nyt on marjastusaika alkamassa. Ja `leipoja` lapseni on jo oppinut, että parhaat marjat ovat jo näin loppukesästä pakkasesta loppu. Tämä harmittaa, koska omenapiirakkaa hän ei enää halua leipoa. Hän siis halusi poimia marjoja ja kysyi saako siitä rahaa. Minulla lapset eivät saa viikkorahaa, johtuen siitä, että he eivät ole sitä älyneet kysellä. Isoin on joskus aloittanut keskustelun ja on päädytty, että olisihan se ihan hyvä juttu. Mutta ei olla vielä toteutus asteella. No, marjojen poiminnasta lupasin korvauksen.

Meillä on kaikilla lapsilla omat säästöpossut. Jotenkin, kun se possu on kongreettinen niin olen huomannut, että sen täyttäminen kiinnostaa enemmäin kuin tyhjentäminen. Kiinnostus alkaa tuossa kouluiän kynnyksellä. Lisäksi ollaan yhdessä sovittu, että aina, kun lapsille ostataan joku isompi yhteinen ostos tai esim lähdetään ulkomaan matkalle, niin lapset osallistuvat possunsa säästöillä jonkun verran ostokseen. Jostain ulkomaan matkasta esikoinen maksoi 20 euroa ja pienimmät kolikoina 3,5 euron kieppeillä (pienimmillä ei ollut possussa silloin enempää).


Sain äsken täydellisiä mustikoita kokonaisen ison pakasterasian. Mustikoita ei tarvinnut edes puhdistaa. Laatu oli ihan priimaa ja pakasterasia meni suoraan pakkaseen. Olin niin tyytyväinen, että maksoin siitä `palkkaa` yhteensä 2 euroa, jonka kaksi poimijaa jakoivat possuihinsa. Yleinen kuhina oli valmis. Hinta oli kuulemma niin hyvä, että nyt kannattaa toimia ja poimia. Lupasin jokaisesta isosta pakasterasiasta 2 euroa. Nyt minulla on metsänreunassa kolme lasta pakasterasioiden kanssa. Ja voin kertoa, että metsä ei ihan heti ole poimittu. Ja kukaan ei tappele! Itse köllöttelen trampoliinilla kuopuksen kanssa. Ai, että! Elämä on kyllä joskus helppoa!

*Säästä osakesijoittamisen kuluissa *

8 kommenttia:

  1. Hauska! Näinhän sen kuuluukin mennä :)
    Isovanhempani maksoivat meille pienenä 10 penniä jokaisesta täydestä kottikärryllisestä polttopuita jotka vietiin puukasasta vajaan. Ja kyllähän sitä serkkujeni kanssa ahkeroitiinkin!

    VastaaPoista
  2. Meilläkin mummu lupasi maksaa viinimarjojen poiminnasta. 9-vee oli oikein innoissaan tästä ansaintamahdollisuudesta. 8-veen mielenkiinto loppui melko pian ja heti olisi pitänyt päästä ostamaan palkkarahoilla karkkia. Mutta isoveli tosiaan poimi 3 ämpärillistä. Tästä se lähtee. Voitte sitten talvella herkutella noilla mustikoilla :)

    VastaaPoista
  3. Tuo on kyllä hyvä tyyli, lapsille ei muodostu käsitystä että raha kasvaa puussa ja että asioita voi vaan ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Eilen lauantaina lapseni vaihtoivat karkkipäivän omat karkkipussit yhteiseen isoon karkkikippoon, koska meille tuli vierailulle maailman ihanin naapuriperhe lapsineen. Minusta tuo jakaminen parhaiden kavereisen kesken oli myös lapsilta oivallus, vaikka siinä piti pikkuisen vihjailla karkkihyllyllä (mutta ihan `itse keksivät`, parviäly karkkihyllyllä).

      Poista
  4. Löysin juuri blogisi ja kahlasin sen kokonaan läpi. Odotan innolla uusia postauksia! Minua kiinnostaisi kovasti, kuinka opetat lapsillesi talousasioita ja säästämistä? 6-vuotiaalleni olen yrittänyt opettaa, että kaikkea rahaa ei pidä käyttää ja kivasti on sen oppinutkin. Joistain haluamistaan heräteostoksista ollaan sovittu pieni summa, jonka hän maksaa. Haluan hänen oppivan ettei kaikkea voi hankkia eikä raha kasva puussa. Lapsi kerää innoissaan kaikki tyhjät pullot ja palauttaa kauppaan :) -Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista. Ja loistojuttu, että olet kahlannut blogin pari vuoden postaukset läpi. Minulla lapset opettavat myös minua rahankäytön opettajana. Joskus olen omasta mielestä onnistunut jossain lapsen rahankäyttöjutussa ja tietenkin mietin että seuraavalla kerralla teen samalla tavalla. Sitten huomaan että seuraavalle lapselle se juttu ei toiminut ollenkaan. Minun nöppänät ovat luonteeltaan erilaisia... toinen säästää ja toinen törsää, yhtä ei kiinnosta ja yksi törsää, mutta sitten harmittelee... toki toivon että kaikki oppivat taloudellisen turvan kerryttämisen taidon vähitellen, koska itse uskon että se helpottaa myöhemmin elämässä.

      Poista