Uusi ydinkeskustan kattohuoneisto?

Näin viidettä päivää kuumeisena ja kuumetokkurassa alkaa elämä selvitä. En siis ole voinut muuta kun maata. Lukeminen on intohimoni, mutta pääkipu ja tokkuraisuus estää lukemisen. Eli tokkurassa on hyvä ajatella.

Päätin että muutan hiukan suunnitelmaa, mitä haluan. Tämä on oikeastaa radikaali käännös eli voi olla että kunhan tästä taudista tokenen, niin nauran tälle tekstille.

Haluan viettää uuden joulun. Olen aina inhonnut joulua, mutta voinhan muuttaa asennetta. Tämä rasti on helppo. Ostan kunnon ison muovikuusen ja koristeet nyt alennusmyynneistä (toivottavasti tässä suhteessa tautiin on pitkä aikainen niin hinta ainakin ehtii tippua). Minulla on aina ollut oikea kuusi, se on kyllä hankala. Budjetoin lahjoihin noin 500 - 800 euroa Selkeitä täsmää lahjoja. Ei yhtään krääsää. Ruokaan se mikä menee. Kutsun sukulaiset juhliin viikonlopuksi kotiini vaikka maaliskuussa. Ja kunnon joulupukki.

Sitten olen miettinyt, että miten haluan asua. Jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten että haluan 'loppusijoitus paikaksi' ison, uuden ylimmän kerroksen asunnon. Sisäyhteys kellarin autohalliin. Kaikki herkut. Iso lasitettu terassi. Paras näkymä. Niin olisin nauranut. Mutta olen tullut näin sairaana laiskaksi ja todella mukavuudenhaluiseksi. Olisi ihana asunto ydinkeskustassa, missä kaikki lähellä ja todella iso asunto.

Minulla on siis nyt tosi kiva uusi omakotitalo, että hyppy on aikamoinen. Ihan heti en muutosta halua. Mutta vaikka 10 vuoteen voisin siirtyä tuohon keskusta asuntoon. Kyllä se voisi olla helppo ratkaisu. Pitääpä alkaa katsella kyseisiä asuntoja ja niiden hintoja.

* Tilaa Glorian Ruoka&Viini tästä! Lehti täynnä herkullisia reseptejä, huippukokkien luomuksia ja inspiroivia makumatkoja.

Sairas, mikä sairas!

Minulla oli joulua ennen perus kuume ja yskä ja jotain flunssaa, ihan perus vähän vain. Olin välissä kolme päivää terve. Ja nyt olen taas kuumeessa. Kolmatta päivää! (Minun piti saada kiva kolmen viikon joululoma)

Elämä on oikeasti kurjaa sairaana. Sitä ei tajua terveenä miten onnellisessa asemassa on. Jotkut ovat esim. pitkäaikaissairaita, ja minä möisin jo maani jos saisin kolmen päivän kuumeen alas ja entisen virran takaisin. Eihän näin ventti seis voi kukaan elää. Elämä on ihan kurjaa.

Teen kyllä uuden vuoden lupauksen, että en valita niin pienestä.

Aino mikä lämmittää on, että tietty maksujärjestelmä näyttää, että joulukuussa myyntiä tulee yli 35.000 euroa (tuo ei ole ihan varma tieto, kun en ole ihan varma laskeeko tuohon joulukuussa tapahtuva myynnin vai joulukuussa tulevat tiliytykset, mutta luku on niin kova että ihan sama, ja sairaana asia ei edes kiinnosta). No oikeasti tuokaan ei lämmitä. Haluan olla takaisin perusterve.

Lisäksi olen ollut niin maassa, että olen miettinyt että josko lähtisin ensi vuonna 4 kk ulkomaille talvella löhöilemään. Rahaakin siinä säästyisi kun Espanja olisi edullinen. Älkää kysykö, miksi valitsin Espanjan, en tiedä, kuumehöyryissä sitä vaan valitsee ajatuksen kulkuun jotain.

Että kuumetta pukkaa....

Tekeekö työnteko onnelliseksi?

Olen ajatellut paljon sitä, mitä oikein elämältäni haluan. Millaista elämän pitäisi olla, että olisin maksimi onnellinen aina siinä hetkessä.

Oman asunnon helppous (tilaa, avaruutta, kaunista tilaa, toimivaa tilaa, kaikki hyvässä kunnossa) alkaa yllättäen kasvattaa sijoituksiaan. Taisin vähän kommentoida yhteen sijoitusblogiin, että 'ei asunto voi olla ykkönen säästämisessä' - tyylisesti.

Olen ollut aika paljon mökillä töiden tiimoilta. Ja tämä on kyllä korostanut oman toimivan arjen luksusta. Aina kun tulen kotiin tulen suunnattoman onnelliseksi. Kaikki toimii. On uutta. On tilaa. Ja jos joku ei toimi, niin saan sen heti soitettua kuntoon.

Olen ollut nyt siis projektissa kiinni kohta kuukauden ja vielä yksi kuukausi olisi ajallisesti pakerrettavaa. Noin puoli päiväisesti. Ennen tätä projektia satuin ostamaan sijoitusasunnon, jonka laitoin kuntoon (meni noin 2 viikkoa tai kk), eli varmaan tämä case myös osaltaan kuormittaa ajatuksiani.

Tämä on taas kyllä niin hyödyllinen kokeilu minulle, rahan perässäkö minä haluan juosta. En. Haluan juosta oman vapauden perässä. Rahani riittävät ilman tällaisia projektejakin taloudelliseen riippumattomuuteen. Miksi sitten sidon itseni kiinni 'töihin'. Eihän tässä ole mitään järkeä. Jotenkin haluan varmistaa, että saan keväällä aloitettua rakennuttamishankeen (jota olen jo kerran siirtänyt myöhempään). Mutta ehkä vastaisuudessa voi ihan hyvin odottaa vuoden pari ja rakennuttaa talot hitaammin.

Ei tämä ole sen arvoista. Vaihtoehtona minulla olisi juoda aamukahvit kiireettömästi, nauttia elämästä (juosta, syödä hyvin). Nyt en saa mitään kivaa aikaan. Energia ei vaan riitä lenkille. Ja aamusta rauhalliset aamuhetketkin ovat jääneet. Ja ruokani on ihan epäkelpoa. Olisi ihan kauheaa, jos elämäni olisi aina tällaista. Ei, ei ei!

Mietin myös, että otan tähän väliin kolmen viikon joululoman. Palkitsen itseni. Pikkuisen minun pitää hommia tehdä, mutta pääosan siirrän tulevaisuuteen eli projektiin loppuu helmikuun loppupuolella.

Toisaalta, jos ajattelisin järkevästi, voisin aina ottaa kerran vuodessa jonkun vastaavan projektin noin 3 kk ajalle (3 h per päivä) ja sitten loppu ajan vaan olisin. Mutta tämänkin tuntuu ahneelta. Miksi niin teksin?

Mutta ehkä tähän kulminoituu myös entinen arkeni, työarki. En tajua, mistä olen oikein siihen saannut motivaation. Näen jo silmissäni helmikuun jälkeisen arkeni, tämä motivoi minua suorittamaan tämän rastin nyt loppuun. Mutta jos olisin töissä, niin mitä silloin aina odottaisin. Lomaa, joka on maksimissaan kuukauden ja sitten taas loman jälkeen pakerrus jatkuu. Ei kiitos!

Kyllä taloudellinen riippumattomuus on luksusta!

Tulojen lisääminen varallisuuden kasvattamisessa

Tulojen lisääminen 

Olen itse vastustanut tulojen lisäämistä omana varallisuuden kasvatus keinona. En ole halunnut myydä vapaa-aikaani, koska ainakin minulla varallisuus kasvaa, jos annan enemmän vapaa-aikaani varallisuuden kasvatukseen. Minulla taloudellinen riippumattomuus on juurikin vapautta olla koko ajan vapaalla (käytännössä haluan rauhalliset aamut kahvikupin kanssa ja aikaa vaan olla, lukea ja lenkeillä... Ei maksa mitään).

Päätin kuinkin nyt myydä vapaa-aikan kuukaudeksi pariksi. Päätös ei liittynyt rahan tarpeeseen, vaan haluun nyt saada varallisuuden kasvussa pyrähdys.

Aloitin projektin jo marraskuun puolella ja olen saannut jo työskentelystäni korvausta marraskuussa osan, noin 7100 euroa. Nyt joulukuussa odotan, että saan myyntiä ainakin noin 31070 euroa. Lisäksi tammikuusta on tulossa myynnin osalta hyvä. Tammikuussa myynti on nyt 7800 eurolla osaamista. Tammikuun osalta odotan vielä lisämyyntiä. Nämä ovat siis lisätuloja, normaalien 'pääomatulojen' päälle. Eli saan ehkä enemmän tuloja yli 45000 euroa parin kuukauden puolikkaan päivän tekemisestä. Toki tuosta lähtee vielä menot ja verot, mutta jos arvioisi että menoja on ihan maksimissaan 7000 euroa, niin tuosta jää silti voittoa brutto 36000 euroa. Riskiä tuohon liittyy että en saakkaa tuota myyntiä, mutta itse katson sen jo melkein varmaksi.

Alan kääntää kelkkaani ja kannatankin työn lisäämistä. Ennen olen kannattanut vain menojen vähennystä (joka toimii hyvin tiettyyn pisteeseen asti).

Lisäksi olen ihan varma, että jos olisin ollut päivätöissä, en olisi onnistunut ajattelemaan niin luovasti enkä olisi tajunnut, että voin virtauttaa kyseisen rahavirran omaan tilipussiin. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa minulle kyllä paljon.