Mikä on edullisin tapa siirtää omaisuutta jälkipolville?

Mikä on edullisin tapa siirtää omaisuutta jälkipolville? 

Monessa blogissa on mietitty lapselle säästämistä, kannattaako se tehdä omissa nimissä vai suoraan lapsen nimissä. Toki se on edullisinta tehdä lapsen nimissä niin raha kasvaa lapsen omana rahana korkoa korolle ilmiöllä, eikä tässä kasvusta tarvitse omaisuuden siirrossa maksaa veroa. Toisaalta on mietitty, että entä jos lapsi ei osaa käyttää rahaa ja täysi-ikäisenä tuhlaa rahan.

Ottamatta kantaa mikä on fiksuin tapa rahan alkulähteillä, olen kuitenkin alkanut tajuta, mikä on paras tapa siirtää raha lapselle (tai jollekin muulle henkilölle) kun varallisuutta on jo kertynyt.

Lahjasta ja perinnöstä pitää maksaa vero. Elämisen kuluja saa Suomen lain mukaan maksaa verottomasti.

Eli jos nyt sattuu olemaan vanha ja rikas ja haluaa antaa sitä rahaa lapsilleen niin edullisin (ei ollenkaan veroseuraamuksia) on maksaa lapsen elämistä. Helposti voi siirtää omaisuutta esim 3000 -4000 euroa per kuukausi, kun maksaa elämisen asumisen kulut, ruuat, vaatteet, ihan kaikki kulut (meikit, liikkuminen, kampaajat, auton käytöt, taksit). Ja lapsi itse käyttää omat tulonsa sijoittamiseen. Tuo 3000 - 4000 e kk on kuitenkin ihan eri rahamäärä kuin lahjasta veroton raja 3999 euroa kolmessa vuodessa eli 111 euroa kuukaudessa. Kolmessa vuodessa voi jälkikasvulle saada esim 108000 euroa verottomasti (3000x12x3). Laskinkohan oikein, että lahjaveroa maksettaessa 1. lahjaveroluokassa tuosta esimerkin 108000 euron summasta pitäisi maksaa 12890 euroa (358 euroa kuussa) eli tuon verran voisi jopa maksaa ihan vaan 'löysää' rahaa niin silti pääsisi samaan summaan kuin lahjana annettaessa. (Toki voi miettiä, että haluisiko mielummin antaa 3000 eurosta 358 euroa omalle jälkikasvulle ylimääräistä törsättäväksi vai sitten verottajalle... veroilla kyllä saa aika hienoja juttujakin aikaan)

Elämiseen ostettuja 'lahjoja' ei tarvitse laskea tuohon lahjaveron piiriin meneviin lahjoihin. 

'Lahjaksi saadusta tavanomaiseen koti-irtaimistoon kuuluvasta varallisuudesta ei makseta lahjaveroa, ellei  yksittäisen esineen arvo ylitä 4 000 euroa. Koulutusta, kasvatusta tai elatusta varten annettu lahja on veroton, mikäli lahjaa ei ole mahdollista käyttää muuhun tarkoitukseen.'

Jokainen saa elättää toista (ostaa ruokaa, antaa asunnon ja auton käytön, ostaa huonekalut, ostaa etelän matkat; ainakin jos änkää itse mukaan) ilman veroseuraamuksia. Eli fiksun kannattaisi todellakin maksaa koko lapsen eläminen ja lapsi sijoittaisi kaikki omat tulonsa. Silloin ei tule veroseuraamuksia. Jos annat lapselle sijoitettavaksi rahan ja lapsi maksaa omistaan elämisen, niin tuo sinun antama raha on lahjana verotettavaa. Olen vasta nyt tajunnut miten hyvä tapa siirtää rahaa tuo toisen elämisen maksaminen on. Ennen ajattelin, että se on jotenkin moraalitonta ja ihan luuseritoimintaa, mutta oikeasti se on todella järkevää.

Lapsen kanssa sopimus, että saa elämiseen niin paljon rahaa kun on saannut edellisessä kuussa sijoitettua säästöön ja sijoittanut. Ja alkuun vielä lainaa yhden kuukauden tulojen verran rahaa niin senhän voi sitten kokonaan sijoittaa. Ja siitä se lähtee. Pyörä pyörii ja jälkikasvu saa sijoitusmassaa hurjaan 3000 euron kuukausi vauhtiin.

No ehkä tuo kaava on vähän liian vauhdikas. Mutta on siinä takana ihan järkevää verosuunnittelua, johon entinen minäni olisi sanonut että tyhmää tuollainen on. Fiksua tuo olisi.

Oikeasti minusta jälkikasvulle kannattaa antaa mahdollisuus rikastua. Helpottaa ensiaskelia. Kulttuuria. Matkustelua. Korkeakouluopiskelua. Itse arvostan erikoisesti yrittäjyyttä. Eli esim. osakeyhtiön alkupääoman antaminen tai yrittäjäympäristön ilmainen antaminen (perustaa vaikka itse yrityksen ja jälkikasvu saa siinä helposti toteuttaa ideoitaan) helpottaa jo kummasti.

Pankin vaihto suunnitteilla

Haluaisin vaihtaa pankkia. Olen ihan kypsä, kun olen jumittanut Nordeaan. En vaan usko siihen. Olen ollut joskus Helsingin osuuspankin, sitten Syp (vai oliko tämä Kop) ja myöhemmin Meritan asiakas. Ja vaikka en ole vaihtanut ikinä pankkia, pankkien nimet ovat vaihtuneet. Nykyisin se on Nordea. No nyt on aika vaihtaa pankkia, tai ainakin yrittää vaihtaa sitä.

Nyt olen henkisesti valmistautunut, että haluan hyväksyä uusimpaan taloprojektiin tarjouksen op pankista. Siellä kaikki tuntui olevan joustavampaa alustavissa neuvotteluissa alkuvuodesta 2016. Siirtäisin pankkiin henkilökohtaisen tilini ja yritykseni kaikki tilit. Nordeaan jättäisin kaksi lainaa. Toinen niistä on niin halpa, että sitä ei kannata siirtää. Ja toinen on 10 v bullet, jollaista en usko saavani Op pankilta. 

Olen valmistautunut että minulla on projektiin 50 % omaa pääomaa ja lainaa otan 50%.  120000 euroa omaa pääomaa ja 120000 euroa lainaa. Nordea vaati lähtökohtaisesti 50 % omaapääomaa. Siksi päädyin myös itse tähän lainoitusasteeseen aiemmin. Halusin tehdä tuon projektin aika riskittömästi ja korkea velkavipu lisää riskiäni. 

Alan nyt kuitenkin kallistua, että josko ostaisin yhden pikku yksiön pois markkinoilta. Jolloin omapääomani vähenisi tuon yksiön verran. 

Nyt olen sitten laittamassa pariin päivään op pankille kyselyn, että josko tuo omapääomani puute haitaa positiivista suhtautumista tulevaan lainoitukseen. Tai miten he suhtautuvat jos jätän kaksi lainaa vanhaan pankkiin. Katsotaan minkä vastauksen saan. Jos ääni kellossa on muuttunut, niin sitten en uskalla ostaa tuota pikku yksiötä.

Matkailu avartaa, kyllä!

Kirjoitin jokin aika sitten kirjoituksen pahassa matkakuumeestani. Kirjoitukseni löytyy täältä 'Matkakuume, voiko sen selättää?'.

Olen vähentänyt matkailua, koska kotini on ollut vaan niin ihana ja matkat eivät ole poltelleet. Ja olen saanut reissata omasta mielestäni ihan tarpeeksi paljon. Toki Len matkailua harrastanut kerran vuodessa nytkin. No matkakuume nyt kuitenkin tuli ja pahana päällä.

No nyt sen matkakuumeen pitäisi olla ohi. Aivan mahtava matka koettu. Kyllä, aivan ihanaa! Matkailu on todellakin mahtavaa. Ja vaikka luulin, että en innostu noin matkailusta niin kyllä vaan. En todellakaan ole reissannut vielä tarpeeksi. Perun sanani täysin.

No voiko matkakuumeen selättää matkalla. No, ei voi. Nyt minulla on heti uusi matkakuume. Tämä on täysin kierre. Miten tästä pääsee pois?

Kaivoin jo säälittävästi kaikki kolikotkin esille ja löysin kolikoista 400 euroa seuraavan matkan pohjakassaan. No totuus on, että en mitään kassoja tarvitse eli tuo on vaan symbolinen, mutta niin vaan lupasin itselleni, että saan vaikka heti varata uuden matkan, jos siltä tuntuu. Katsotaan miten pitkään saan oltua kotona. Kotonakin on kyllä ihanaa..... mutta ruoka, ohjelmat, meri, lämpö, löllöttely....

* Matkakuume, mutta kohde puuttuu? Löydä matkakohteesi - Booking.com

Voisinko muuttaa pysyvästi ulkomaille?

Voisinko muuttaa pysyvästi ulkomaille?

Olen ollut reissussa kohta viikon ellen jo toistakin. Matkalla on aina ihanaa. Aurinko paistaa ja varjossa on leppoisan lämmintä. Merivesi on kuin maitoa ja uima-altaat jopa kuumia. Aivan ihanaa. Vaikka varjo ihminen olenkin. Kaikkialla on puhdasta. Kaikkialla on ihanaa ruokaa. Terveellistä. Ja jäätelöä. Voisinko jäädä tänne? Mietin tätä aina reissussa ollessani. Olisiko elämä näin luksusta jos täällä asuisi.

Katselen taloja 'sillä silmällä'. Mutta ei, en halua asumaan näihin taloihin. En halua vastuuta talosta ulkomailla. En jaksa huolehtia, että kuka puhdistaa uima-altaan. En halua huolehtia ulkomaan talo-omistusten koukeroista. Haluan täällä valmista. Myönnän jopa, että haluan ostettua hymyä. Minua jopa alkaa ahdistaa ajatus, että omistaisin tuossa rannalla olevan seuraavan luksustalon. Ihana uusi talo. (No ehkä siihen muuttaisin jos se jotenkin paikallisessa lottoarvonnassa minulle napsahtisi). Mutta näen silti punaista. Ostonappi ei ole lähelläkään. Toki en edes tiedä täällä talojen hintoja. Eikä ne minua edes kiinnosta. Pitäsikökään?

Lomalla haluan valmista. Haluan terveellistä valmista ruokaa. Haluan makunautintoja. 

Eli jos muuttaisin ulkomaille. Asumisen pitäisi olla järjestetty niin että kaikki kuuluu vuokraan (esim. kaikki ongelmatilanteiden ratkaisut, siivous...). Onkohan blogin pitäjä 'Eläkkeellä Thaimaahan' kirjoittanut asumisen kustannukset Thaimaassa, jossa asuminen on kokonaan järjestetty ulkopuolisen toimesta. Voisin jotenkin budjetoida ulkomaan vaihtoehtoa (jonka todennäköisyyden näen todella pienenä nyt). Käynpä katsomassa tuon blogin. Blogiyhteisö on kyllä mahtava!

Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitaan kyseenalaistamista

Kirjoitin aiemmin alla olevan kommentin:

'Ja muistan kun joskus 10 vuotta sitten kaverini kertoi minulle, että tähtää mätkyihin verokorttinsa kanssa (kun se on lainaa siinä verottajalta) niin ajattelin että onko tuo kaveri ihan kunnossa. En vaan ollut silloin ollenkaan miettinyt/tajunnut asiaa, että voin rikastua korkoa korolle ilmiöllä. Samoihin aikoihin myös toinen kaverini kertoi että hänellä on sijoitusasuntoon lainaa ja mietin että onpas hän hölmö kun ei myy sijoitusasuntoa pois ja maksa oman asuntolainana velkoja vähemmäksi niin hänen ei tarvitse maksaa omasta asuntolainasta niin paljoa korkoa. Eli olen ollut silloin kyllä TOSI hölmö. Mutta ei minulle kukaan ollut tätä sijoittamisajatusta opettanut. Onneksi nuo jäi kytemään ja tajusin opetella korkoa korolle pääperiaatteet sekä tajuta että pienistä puroista kasvaa iso virta...'

Minulla tulos kommentissa ehkä kiteytyy se, että mistä minulla taloudellisessa riippumattomuudessa on kyse. Omien ajatusten kyseenalaistamisesta. Jos en ole lähtökohtaisesti ollut tuon älykkäämpi 10 v sitten, niin en kyllä käsitä miten olen näinkin pitkälle päässyt.

Ensin en kyseenalaistanut kaverieni ajatuksia vaan ajattelin opetetulla mallilla, että heillä ei oikein leikkaa. Opittu malli oli että ospiskellaan ja sitten mennään töihin ja palkka käytetään elämiseen. Ja hyvin menee loppu elämä. Töissä käyden ja kuluttaen. Jäin miettimään asiaa. Toisaalta kaverini olivat ihan älykkäitä niin jätin ajatukset muhimaan pariksi vuodeksi. Sitten uskalsin vasta kyseenalaistaa oman ajattelumallini. Olenko ollut koko ajan väärässä? Kyllä! Olenko se ollutkin minä jolla ei oikein leikkaa? Kyllä! Voinko tehdä asialle joitain että minäkin alan tajuta? Kyllä! Ja siitä se lähti. Jauhoin monia nykyään ihan itsestään selviä ajatuksia moneen kertaan ennenkin OIKEASTI ymmärsin. Mistä se pääoman tuotto tulee? Toki tajusin perusperiaatteet heti, mutta miten saan omalle pääomalle maksimaalisen tuoton minun aivokapasiteetilla. Se nyt vaan on pakko älytä itse (tai sitten maksat pari prosentti koko ajan pääoman tuotosta asiantuntijalle, joka ei mitenkään takaa että saa pääoman tuottamaan hyvin).

Verotuksella optimointi

Verotuksella optimointi

Minulla ei ole ollut tarvetta nostaa yrityksestäni palkkaa vielä tänä vuonna ja siitä syystä en ole laskenut verokorttini lukuja. Oikeilla luvuilla oleva verokortti on vielä hakematta. Se pitää täyttää netin kautta kunhan ensimmäinen palkanmaksu aika tulee.

Minä pyrin, että minulle tulisi 1000 - 2000 euroa mätkyjä aina verotuksessa. Silloin olisin omasta mielestä onnistunut lainaamaan valtiolta halvalla rahaa. Ja raha on sitä arvokkaampaa, mitä aiemmin sen saan käteeni (eli en halua lainata rahaani myöskään verottajalle eli maksaa veroja liian aikaisin). Tuohon -2000 euron optimilukemaan on kuitenkin vaikea päästä. Unohdan yleensä jonkun vähennysmahdollisuuden verokortti laskelmissani ja lopulta tulos onkin plus miinus nolla. 

Mutta optimi olisi ehdottomasti mätkyjä. Ei liikaa mätkyjä, että ne kykenee helposti maksamaan eikä veropäätöksen valmistuttua iske pakokauhu. Mutta ei myöskään liian vähän takaisin maksettavaa suhteessa oman talouden kapasiteettiin, koska silloin en olisi osannut 'lainata' fiksusti rahaa valtiolta.

Minä tähtään tuohon parin tonnin pelivaraan. 'Lainaan' sen valtiolta ja sijoitan kasvamaan tuottoa korkoa korolla ja kun maksun aika tulee niin minä olen saannut tuosta pääomasta rahallisen hyödyn. Hieman vaivaahan tästä laskemisesta on, mutta koska lasken sen kuitenkin verokorttia varten niin minusta verokorttilaksema kannattaa tehdä optimoiden


Miten sinä optimoit verotuksen?

Olenko pääomasijoittaja?

Olenko pääomasijoittaja?

Olen miettinyt, mikä minun statukseni nykyään on. 

En käy töissä, koska minulla ei ole tarvetta vieraalta tulevaan palkkatuloon. Jatkuvan työsopimuksen uskalsin irtisanoa kolmisen vuotta sitten. 

Saan osinko- ja palkkatuloja omasta yrityksestäni. Yritykseni vuokraa asuntoja ja saa hiukan alvillista tuloa. Olenko yrittäjä? 

Lisäksi saan hiukan henkilökohtaisia pääomatuloja, koska olen ostanut esim. osakkeet henkilökohtaisesti minulle, enkä yritykselleni. Olenko pääomasijoittaja?

Suurin osa tulosta on ehdottomasti pääomasta saatavia tuloja. Minulla on asuntoja ja saan niistä joko suoraan tai yritykseni kautta kuukausittaista kassavirtaa, vuokratuloa.

Yritykseni mahdollistaa tulojen muuttamisen pääomatulosta palkkatuloksi. 

Elämiseeni ei ole tarvinnut paljoa. Nostan yrityksestäni vain sen minkä elämiseen tarvitsen, muun tuloksen haluan jäävän yritykseen, koska en sitä tarvitse. Paperilla ja laskelmissa en osaa kuluttaa kunnolla. Esim rakas harrastuskin, vaikka se on kallis, ei maksa minulle mitään, vaan päinvastoin saan siitä tuottoa. Tämä kohta on kyllä luksusta. Yritykseni ostaa myös joitain teknisiä laitteita, joita tarvitsen yrityksen toimintaan. En todellakaan enää tuon jälkeen halua ostaa itselle samoja laitteita. En siis saa kulutettua edes kunnolla teknisiin laitteisiin. Ainoa mihin kulutan 'liikaa' on ruoka, mutta koska en ole ylipainoinen niin ei siihenkään maltaita saa uppoamaan. Nyt yritän kuluttaa matkusteluun, mutta olen niin kotihiiri että haluan että jos Lahden matkalle se on täydellinen eli siksi varmaan lähden harvoin matkalle. Kotonakin on kivaa. (Matka kyllä polttelee ja ostonäppäin on pohjassa). Mutta olen siis onneton kuluttaja ja törsääjä. 

Tuloni ovat hyvin epäsäännölliset. Toisaalta se ei ole aiheuttanut milloinkaan päänvaivaa tai stressiä. Ihan sama missä kuussa saan mitäkin tuloja, koska talouteni on paljon ylijäämäinen. Ylijäämä on voinnut olla noin 20000-50000 euroa vuodessa. Sen ylijäämän olen aina sijoittanut ja toivonut että saan kyseiselle pääomalle tuottoa.

Ehkä koen, että olen pääomasijoittaja? Talouteni pyörii kuitenkin olemassa olevan pääomani ympärillä? Siitä saan tuloni ja siitä saan lisäksi säästämällä rahaa lisäsijoituksiin.

Talousmentor?

Sijoitusmentor?
Minä olen ollut aika yksinäinen susi sijoitusasioissa. Olen voinut keskustella melkeinpä vain yhden ihmisen kanssa sijoituksista niin, että kerron kaikki luvut auki ja hän ottaa jotain kantaa, että mikä hänen näkemys on. Hän on entinen työkaverini joka sattumalta, hiljalleen muotoutui ystäväkseni. Hänellä oli pari sijoitusasuntoa ja siitä se keskustelu lähti. Hän myös opasti minut uudelleen osakkeiden maailmaan. Olen joskus nuorena ostanut ja myynnyt pari kertaa osakkaita, mutta aikuisiällä hän kertoi kokemuksiaan ja otin niistä kopin ja kokeilin osakkeita uudestaan. Olen yhä innoissaan myös osakkeista sijoitusmuotona, vaikka pääpaino onkin asunnoissa. 
Kotikasvatukseen ei kuulunut sijoittaminen, eikä vaurastuminen pääomatuloilla. Joten olen joutunut oppimaan nämä sijoitusajatukset ihan omatoimisesti.
Olen monesti miettinyt miten mahtavaa olisi jos minulla olisi sijoitusmentor käytettävissä. Luottohenkilö, jonka kanssa jutella sijoittamisesta. Mentor, joka olisi kenties samassa vaiheessa kuin minä tai jopa kokeneempi kuin minä ja osaisi kenties antaa näkemystä isommista kokonaisuuksista. Tai kokisin että saan luotettavan inspiraation. Sijoittamisessakin asenne on tärkeä.
Olen aika kriittinen kenen juttuja uskon. Ja myös siitä kenen juttuja jaksan kuunnella. En halua käyttää aikaani keskustelemalla 'sijoittamisasiantuntijan' kanssa, jolla ei löydy kompetenssia. Haluan näyttöjä. Toisaalta on todella vaikeaa löytää edes henkilö (ns. normaali elämästä) joka sijoittaa. Joten mentorin löytäminen on todella vaikeaa.
Onko sinulla joku jonka kanssa jakaa sijoitusonnistumiset / epäonnistumiset?

Vuokranantajan painajaisvuokralainen?

Vuokranantajan painajaisvuokralainen?

Vuokraan yhtä asunto kalustettuna tai ilman. Asunto on hyvällä sijainnilla, joten se on ollut helppo vuokrata. Nyt syksyn opiskelijarallin jälkimainingeissa asunto on ollut erikoisen helppo vuokrata. Asunnossa on ollut kalusteet pari-kolme vuotta, koska kaikki edelliset vuokralaiset ovat halunneet vuokrata sen kalusteilla. 

Vuokralaiseksi valikoitui vieraspaikkakuntalainen, luottotiedot omaava, liikunta-alan opinnot aloittava opiskelija. Tarjoan kaikille aina asunnon näyttöä. Joskus on ollut myös kiireisiä vuokralaisia, jotka ovat heti ensi yhteydenottolomakkeella ilmoittaneet että ottavat asunnon ilman näyttöä. Silti suosittelen näyttöä, koska se on molempien etu, että vuokrattavan tuotteen laadusta on samanlaatuinen käsitys.

Tämä asunnon vuokralainen ilmoitti, että ei pääse asuntoa katsomaan. Kysyin olisiko joku tuttu joka voisi tulla paikalle näyttöön. Paikkakunnalla ei ollut tuttuja. Vuokralainen halusi tehdä vuokrasopimuksen näkemättä asuntoa. Vuokralainen oli kuitenkin vuokralaiskandidaateista kilteimmän oloinen (luottotiedot kunnossa, 30 v, ei tupakoi, ja kiltti opinainekin), joten minun kannatti vuokrata hänelle.

Vuokrasopimuksen ensimmäisenä päivänä sain todella kiukkuisen puhelun vuokralaisen äidiltä. Sain kuulla kunniani. Asunto oli likainen. Äiti oli joutunut konttaamaan lattian ja likaa oli ollut paljon. Sohvassa ei voinnut istua kun se oli niin saastainen. Asunnosta puuttui silitysrauta, lauta ja siivoustuotteet. Vain tiskiaine löytyi. Olin kuulemma huiputtanut hänen tytärtään vuokrasopimuksen teossa enkä ollut suostunut näyttämään asuntoa. Kaikkea muutakin viilunkia olin myös ennättänyt tehdä (avaimen luovutus kiireellä kirjaston edessä, vaikka soitin että sopiiko tapaaminen asunnolla, tytär oli juuri lukemassa ja halusi avaimen siihen oven eteen). Olin kuulemma jotenkin salaperäinen. Lopulta puhelu kääntyi siihen, että minulla on jopa niin ärsyttävä ääni, että vuokralaisen äitikin jopa kiukustuu siinä puhelussa (voin kertoa, että oli kiukustunut jo heti ensi sekuntista lähtien). Lopuksi vuokralaisen äiti irtisanoi vuokrasopimuksen. 

Tämä oli vihaisin puhelu ikinä.

Itse sanoin, että oikean irtisanomisen voi tehdä kirjallisesti esim sähköpostiviestillä. Minulle ilmoitettiin että irtisanominen kyllä tehdään. Asia selvä. 

Joitain ristiriitoja minulla on ollut ennenkin, mutta hyvin vähän. Ainakin kahdesti muistan saaneeni puhelun likaisesta asunnosta. Jossa esim miespuoliset vuokralaiset ovat jättäneet asunnon yleissiistiksi (ainakin minusta ihan perussiisti), mutta yleensä naispuolinen seuraava vuokralainen on soittanut siivonneensa asuntoa seuraavan päivän. Asia on ratkennut helpolla joiden kymppejen vuokranalennuksella. Muita ongelmia en taida oikeastaan muistaakaan. Pari kertaa olen saannut viesti jostain rikkinäisestä oven kahvasta tai pikkutuotteesta, johon olen kertonut, että maksan tuotteen kuittia vastaan mielellään. Yhtään kuittia en kyllä taida muistaa lopulta nähneeni tai maksaneeni.

On noita ristiriitoja varmaan kymmeneen vuoteen mahtunut, en vaan muista niitä.

Aloin miettiä, että ehkä tämä vuokraustoiminta ei sovi kaikille. Todella helposti mielensä pahoittavat ihmiset kyllä lyödään lyttyyn. Jos tuuri käy. Itseäni ei tällaiset puhelut haittaa. Olen palveluammatissa eli kestän kyllä kritiikin. Varsinkin kun sohva oli varmaan kärsinyt edellisellä vuokralaisella. Olin saanut siitä hyvän korvauksen vuokran muodossa. 

Soitin seuraavana aamuna suoraan vuokralaiselle ja ehdotin, että josko ostaisin uuden sohvan siihen, niin se olisi hänestäkin ihan hyvä ratkaisu. Ja annoin pari kymmentä euroa vuokranalennusta siivousvaivasta. Vuokralainen oli tosi kiva ja asia hoidettiin muitta mutkitta kuntoon. Loppu hyvin, kaikki hyvin.